Tommi Mäkynen, Sie haben neben Ihrer Tätigkeit als Architekt und Stadtplaner vor bald 2 Jahren Ihr Amt als Honorarkonsul angetreten. Wie haben sich diese zwei Tätigkeitsfelder gegenseitig bereichert?

Moderne Architektur hat in Finnland eine starke Tradition, wie auch in der Schweiz. So gesehen ist es kein schlechter Hintergrund, für einen Honorarkonsul aus Finnland passt es zum «Country Brand». Die Tätigkeitsfelder haben natürlich sehr wenig miteinander zu tun, aber als Partner unseres Architektur- und Planungsbüros Helsinki Zürich Office (www.helsinkizurich.com) habe ich schon lange international mit verschiedenen Kulturen gearbeitet und das hilft im neuen Amt, wo man mit sehr unterschiedlichen Menschen und Organisationen zu tun hat.

Die Jahre 2021 und 2022 sind in jeder Hinsicht Ausnahmejahre gewesen, welche besonderen Herausforderungen oder Fragestellungen sind Ihnen als Honorarkonsul begegnet?

Erst die COVID-Pandemie und danach der Krieg Russlands gegen die Ukraine: 2021 bedeutete erst einmal einen Beginn als Honorarkonsul ohne Anlässe – oder besser ohne physische Anlässe. Neue Menschen kennenzulernen und Beziehungen zu knüpfen war gar nicht so einfach. Gleichzeitig gab es sehr viele Anfragen bezüglich Reisebestimmungen usw. Es war eine komische Zeit und ich bin sehr froh, dass man Menschen auch wieder physisch treffen kann. Der Krieg dagegen hatte weniger Einfluss auf meinem Alltag als Honorarkonsul – ich bin ja kein Berufsdiplomat – aber auf anderen Ebenen sehr wohl: ich habe als Architekt viel mit Russland sowie der Ukraine zu tun gehabt, kenne viele Menschen in beiden Ländern und die Situation geht mir sehr nahe.

Mit der Arbeitsgemeinschaft Ro3kvit unterstützen Sie den Wiederaufbau ukrainischer Städte, erzählen Sie uns mehr über dieses Engagement.

Sehr schnell nach dem Kriegsbeginn im März 2022 haben wir – meine Frau Mirjam Niemeyer und ich – das Bedürfnis gehabt, etwas mehr für die Ukraine zu tun als Geld, Kleidung und Essen zu spenden oder Geflüchteten zu helfen. Als Architekten und Städtebauer haben wir gesehen, dass der Wiederaufbau nicht nur eine enorme Aufgabe für die Nation sein wird, sondern auch eine Chance, nachhaltigere Städte, Quartiere, Häuser und Infrastrukturen zu entwickeln. Wir hatten bereits viele Kontakte vor Ort, da Mirjam seit 2015 in der Ukraine für «Young Professionals» an der CANactions School for Urban Studies unterrichtet und ich dort mehrmals als Berater tätig war. Aus vielen Gesprächen mit lokalen und auch weiteren internationalen Akteuren ist unter anderem Ro3kvit als Koalition entstanden. Ziel ist, den Wiederaufbau vorzubereiten und schlussendlich die Lebensqualität der Ukrainer zu verbessern. Wir arbeiten bereits mit mehreren ukrainischen Städten zusammen, beraten lokale Planer und internationale Organisationen. Teils ist die Flughöhe sehr strategisch und teils sehr konkret. Als Beispiel haben wir ein Strategiepapier für die EU über die Möglichkeiten der Zirkularität im Wohnungsbau im ukrainischen Kontext ausgearbeitet und sind als nächstes auf der Suche nach möglichen Pilotprojekten.

Sie kennen Zürich schon seit vielen Jahren, seit Ihrer Zeit an der ETH Zürich. Welche Zürcher und Schweizer Kultur-Happenings sind Ihnen ans Herz gewachsen und welche finnischen Feierlichkeiten vermissen Sie hier?

Unterschiedliche Events sind eine Bereicherung des Alltagslebens. Es ist für mich wichtig, immer wieder verschiedene emotionale und intellektuelle Inputs zu bekommen. Dafür sorgen Kulturanlässe wie Ausstellungen oder Konzerte, aber auch einmal ein Eishockeyspiel ist ein Erlebnis. Ich habe einen sehr breiten Geschmack, wenn es um Kultur geht und mag viele unterschiedliche Happenings aber meinem Herzen am nächsten sind Kunstausstellungen – Vernissagen finde ich toll – oder Jazz-Konzerte. Die Art Basel besuche ich sehr gerne, aber es gibt sehr tolle Kunsthäuser und Museen fast überall in der Schweiz. Die Quartierfeste in Zürich schätze ich sehr als tolle kleine, niederschwellige Happenings. Aus Finnland – oder aus meiner Heimatstadt Helsinki – vermisse ich hier die Frische vom «Kiasma» (Museum für zeitgenössische Kunst), die Offenheit von «Oodi» (Zentralbibliothek von Helsinki), oder die Ambition des Flow Festival, das einfach Weltklasse ist.

Tommi Mäkynen ist Architekt und Stadtplaner und seit 2020 finnischer Honorarkonsul in Zürich. Er kam 2005 nach Zürich an die ETH, wo er Architektur und Städtebau unterrichtete. Vor gut zehn Jahren hat Tommi Mäkynen das Helsinki Zürich Office (www.helsinkizurich.com) mitbegründet. Er ist mitverantwortlich für die Leitung des Architekturbüros in Zürich und koordiniert viele Projekte über mehrere Skalen hinweg in mehreren Ländern.

Tommi Mäkynen, arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun rinnalla olet hoitanut nyt jo kaksi vuotta Zürichin kunniakonsulin pestiä. Mitä hyötyä näin erilaisista tehtävistä on toisilleen?

Modernilla arkkitehtuurilla on vahvat perinteet sekä Suomessa että Sveitsissä. Ei siis ole haitaksi olla arkkitehti ja Suomen kunniakonsuli – jotka perinteisesti ovat olleet enimmäkseen juristeja – sillä se sopii maabrändiin. Toimialoilla on toki hyvin vähän tekemistä toistensa kanssa, mutta arkkitehtuuri- ja suunnittelutoimistomme Helsinki Zurich Office (www.helsinkizurich.com) osakkaana olen työskennellyt pitkään kansainvälisesti eri maissa ja kulttuureissa. Tämä auttaa uudessa toimessa, jossa joudun olemaan tekemisissä hyvin erilaisten ihmisten ja organisaatioiden kanssa.

Vuodet 2021 ja 2022 ovat olleet kaikin puolin poikkeuksellisia vuosia. Mitä erityisiä haasteita tai kysymyksiä olet kohdannut kunniakonsulina?

Ensin COVID-pandemia ja sitten Venäjän sota Ukrainaa vastaan. Vuosi 2021 merkitsi aloitusta kunniakonsulina ilman tapaamisia – tai pikemminkin ilman fyysistä verkostoitumista. Uusien ihmisten kohtaaminen ja suhteiden luominen pandemiarajoitteiden aikaan oli hankalaa. Samaan aikaan töitä teettivät tiedustelut matkustussäännöistä jne. Se oli haasteellista aikaa, ja olen hyvin iloinen siitä, että voin jälleen tavata ihmisiä fyysisesti. Ukrainan sota on muuttanut vähemmän „arkeani“ kunniakonsulina – enhän ole ammattidiplomaatti – mutta paljon muilla tasoilla: arkkitehtina olen ollut paljon tekemisissä sekä Venäjän että Ukrainan kanssa, tunnen paljon ihmisiä molemmissa maissa ja toivon alueelle pikaista rauhaa.

Kuulut Ro3kvit-ryhmään, joka tukee Ukrainan kaupunkien jälleenrakentamista, kertoisitko lisää tästä toiminnasta?

Hyvin pian sodan alettua maaliskuussa 2022 me – vaimoni Mirjam Niemeyer ja minä – tunsimme tarvetta tehdä Ukrainan hyväksi jotain muutakin kuin lahjoittaa rahaa, vaatteita ja ruokaa tai auttaa pakolaisia. Arkkitehteina ja kaupunkisuunnittelijoina näimme, että jälleenrakentaminen ei olisi vain valtava tehtävä Ukrainalle vaan myös mahdollisuus kehittää kaupunkeja, asuinalueita, taloja ja infrastruktuuria kestävän kehityksen pohjalta.
Meillä oli paikan päällä jo monia kontakteja, sillä Mirjam on opettanut vuodesta 2015 lähtien «Young Professionals» CANactions School for Urban Studies -koulussa Ukrainassa ja minä olen työskennellyt siellä useasti konsulttina. Monista keskusteluista paikallisten ja myös muiden kansainvälisten toimijoiden kanssa syntyi sitten mm. Ro3kvit-ryhmä. Tavoitteenamme on valmistella jälleenrakennusta ja tätä kautta parantaa ukrainalaisten elämänlaatua. Teemme jo yhteistyötä useiden ukrainalaisten kaupunkien kanssa ja neuvomme paikallisia suunnittelijoita ja kansainvälisiä järjestöjä. Osa työstämme on hyvin strategista ja osa hyvin konkreettista. Olemme esimerkiksi laatineet EU:lle poliittisen asiakirjan asuinrakentamisen kiertotalouden mahdollisuuksista Ukrainan kontekstissa ja etsimme parhaillaan mahdollisia pilottihankkeita.

Olet asunut Zürichissä jo vuosia, sillä olet opiskellut ETH Zürichissä. Mitkä zürichiläiset ja sveitsiläiset kulttuuritapahtumat ovat lähellä sydäntäsi, ja mitä suomalaisia juhlia kaipaat täällä?

Erilaiset tapahtumat rikastuttavat arkea. Minulle on tärkeää saada monipuolisia emotionaalisia ja älyllisiä impulsseja yhä uudelleen ja uudelleen. Kulttuuritapahtumat, kuten näyttelyt tai konsertit, ovat tähän hyviä, mutta myös jääkiekko-ottelu on elämys. Makuni kulttuurin suhteen on hyvin laaja, ja pidän erilaisista tapahtumista, mutta lähimpänä sydäntäni ovat taidenäyttelyt – niiden vernissaget – tai jazzkonsertit. Käyn mielelläni Art Baselissa, mutta Sveitsissä on hienoja taidekeskuksia ja museoita lähes kaikkialla. Arvostan suuresti Zürichin lähiöfestivaaleja, jotka ovat hienoja pieniä, matalan kynnyksen tapahtumia. Suomesta – tai kotikaupungistani Helsingistä – kaipaan Kiasman (nykytaiteen museo) raikkautta, Oodin (Helsingin keskustakirjasto) avoimuutta tai Flow’n (urbaani musiikkifestivaali) kunnianhimoa, joka on yksinkertaisesti maailmanluokkaa.

Tommi Mäkynen on arkkitehti ja kaupunkisuunnittelija, ja Suomen kunniakonsuli Zürichissä vuodesta 2020. Tommi on opettanut arkkitehtuuria ja kaupunkisuunnittelua ympäri Eurooppaa: Düsseldorfissa, Helsingissä, Tukholmassa, Moskovassa ja Kiovassa. Zürichiin hän tuli vuonna 2005 ETH-korkeakouluun, jossa hän opetti arkkitehtuuria ja kaupunkisuunnittelua. Reilut kymmenen vuotta sitten Tommi oli mukana perustamassa Helsinki Zurich Officea (www.helsinkizurich.com). Hän on osavastuussa Zürichin toimiston johtamisesta ja koordinoi monia HZ:n projekteja eri mittakaavoissa useissa eri maissa.