© Helge Ferbitz

(mobiili näkymä: haastattelu suomeksi alempana)

Alfredo Häberlis aktuelle Ausstellung «Memories of The Future» im Iiittala & Arabia Design Centre in Helsinki blickt auf mehr als 20 Jahre mit Iittala zurück. Einige Worte zur Zusammenarbeit, die das Designgeschehen weit über die Grenzen Finnlands geprägt hat.

Im Verlauf der Zusammenarbeit mit Iittala konnte ich acht verschiedene Produktfamilien und viele anderen Auftragsarbeiten entwickeln. Davon sind einige weiterhin in der Produktion, andere hatten einen enormen medialen Erfolg und wieder andere waren zu früh für das Unternehmen. Alle Projekte folgten nie einem Trend, sondern waren in ihrer Art sehr eigenständig. Durch den enormen Verdrängungskampf auf dem Markt ist es wichtig, die Hausaufgaben zu machen: Aufmerksam bleiben, immer mit ausgefahrenen Antennen. Natürlich bin ich stolz auf Origo und Essence, nicht nur weil diese Produkte ein grosser Verkaufserfolg sind, sondern weil sie genau die erwähnte Eigenständigkeit haben, die zu einem «ikonenhaften Design» führten. Ganz tief in meinem Herzen sind mir aber Kids‘ Stuff und Tris – zwei Entwürfe, bei denen sich eine Wiederaufnahme lohnen würden. Ich glaube fest an diese Entwürfe. Das Schwierigste als Designer ist heutzutage die Kontinuität bei Zusammenarbeit mit Herstellern. Wir Designer überleben Manager, Marketing- und Projektleiter. Diese fehlende Kontinuität wünschte ich mir für historische Firmen, wie es Iittala eine ist. Design und Handwerk ist deren Wurzel…

Als ich Ende der 90er das Origo-Service präsentierte, das ich mir nur in Weiss vorstellte, kam sofort die Frage nach der Dekoration auf. Auf der Reise zurück ins Studio dachte ich mir, wie es mit einem Regenbogen-Streifen wäre? Dann würde das Dekor zu jedem Tisch-Setting passen, egal was für Farben vorkommen. Diese Überlegung überzeugte mich und Iittala und das Service wurde über Nacht ein fantastischer Verkaufserfolg. Dabei sind die «wahren» Erfindungen, zum Beispiel die Art wie sich die unterschiedlichen Gefässe und die unterschiedlichen Tellergrössen kombinieren und fixieren lassen, unter die Räder gekommen. Die Streifen jedoch dominierten bald das Bild von Origo. Ich finde, Dekoration kann aus Farbe bestehen, eine Struktur sein oder auch Blumen abbilden. Doch bei jeder Dekoration kommt die Frage auf, wieviel davon darf es sein? Iittala ist nicht nur ein Sinnbild für Finnland, Iittala ist ein internationales Unternehmen. Die Streifen kamen von Japan bis in die USA und Australien gut an. Und auch in der Geschichte von Iittala und Nuutajärvi, Kaj Franck und Timo Sarpaneva, sowie bei Marimekko gab es Dekor, Linien, Blumen, Tiere… ich sehe das finnische Design nicht nur als minimalistisch und funktional. Origo ist «auch» in beiden Feldern Zuhause.

Zwischen der Schweiz und nordischen Ländern sehe ich immer wieder Ähnlichkeiten. Natürlich gibt es Unterschiede zwischen Finnland und Schweden, Norwegen und Dänemark – für alle vier Länder konnte ich arbeiten. Das finnische Design findet immer wieder Inspiration in der Natur, im Wald, den Seen, im Schnee und in der Weite. Doch sehe ich auch eine Affinität zur Technik und Modernität und im Umgang mit sozialen Themen und in der Wirtschaft. Finnland ist in Skandinavien eine Insel, ähnlich wie die Schweiz in Europa. Beide Länder könnten selbstbewusster auftreten und sollten sich nicht verstecken. Zum Beispiel sehe ich immer wieder Parallelen bei Finnair und der Swiss. Oder bei den Pavillons der Expo in Dubai, die ich besuchen konnte, oder im Bezug auf ihre Ähnlichkeit zu Japan. Wenn ich im Engadin bin, dann fühle ich bei der ländlichen Bevölkerung eine sehr grosse Ähnlichkeit, wie wenn ich auf dem Land bei Iittala oder Fiskars wäre – nur dass es dort keine Berge hat.

Zu meinen persönlichen Erlebnissen in Finnland gehört an dieser Stelle mein erster Besuch bei der Fabrik in Iittala erwähnt. Ich wurde mit dem Auto von der damaligen Projektleiterin in Helsinki abgeholt und sie fuhr wie eine echte Rally-Fahrerin über den Schnee – was sie aber vorab bei mir abklärte. In einem Höllentempo. Super cool! Dann konnte ich einmal im Wald im Gästehaus von Iittala übernachten. Ach war das schön! Auch der Besuch und die Nutzung der Aino und Alvar Aalto Sauna im Ferien Haus «Experiment» war ein Traum. Bei meiner letzte Reise konnte ich die öffentliche Bibliothek in Helsinki besuchen: Was für eine Vision für die Bevölkerung. Was für eine Ausstrahlung dieser «Public Livingroom» hat. Finnland zum Besten!

Ob es noch unverwirklichte Traumprojekte gibt? Viele. Ich würde gerne eine Kinderkleider-Kollektion mit Marimekko entwerfen, ein ökologisches kleines vorfabriziertes Haus für die finnischen Wälder entwerfen, ein elektrisch angetriebenes Schneemotorrad mit Solarzellen entwickeln und vor allem weiterhin immer wieder mit Iittala an neuen Projekten arbeiten. Vielleicht eine kleine mundgeblasene Vasen-Kollektion? Oder für mich als Hobbykoch eine Messerkollektion? Ja, ich habe viele Tagträume…

Der Industriedesigner Alfredo Häberli (*1964) beschreibt sich selbst als eine Mischung aus Schweizer Präzision und lateinamerikanischer Emotionalität und schaffte es damit zu internationalem Renommee. In seinem Zürcher Studio «Alfredo Häberli Design Development» konzipiert der in Buenos Aires geborene Schweizer Reduziertes und Erfinderisches, verbindet die Realität mit Seele und Humor. Statt Trends zu folgen, versucht er, eigene Lösungen zu finden. Er verwirklicht seine Visionen für Marken wie Caran d’Ache, Iittala, Kvadrat oder Moroso heute, mehr dreissig Jahre nach der Eröffnung seines eigenen Ateliers im Jahr 1991, noch mit demselben Mass an Leidenschaft, Disziplin und Elan wie an Tag eins.

www.alfredo-haeberli.com

Alfredo Häberlin aktuelli näyttely «Muistoja tulevaisuudesta» Iiittala & Arabia Design Centressä Helsingissä tuo saman katon alle kaikki Häberlin ja Iittalan yhteiset muotoiluprojektit 20 vuoden ajalta. Muutamia Alfredon ajatuksia yhteistyöstä, joka on vaikuttanut muotoilun maailmaan myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Työskennellessäni Iittalan kanssa sain kehittää kahdeksan eri tuoteperhettä ja monia muita tilaustöitä. Näistä osa on edelleen tuotannossa, osa on saavuttanut valtavan mediamenestyksen ja osa oli liian aikaista yritykselle. Mikään esineistä ei koskaan seuranneet tiettyä suuntausta, vaan ne olivat luonteeltaan hyvin itsenäisiä. Markkinoilla vallitsevan valtavan kilpailutilanteen vuoksi on tärkeää pysyä ajan tasalla: pysy aina valppaana ja tuntosarvet pystyssä. Olen tietenkin ylpeä Origosta ja Essencestä, en ainoastaan siksi, että nämä tuotteet ovat suuri myyntimenestys, vaan myös siksi, että niissä on juuri se mainitsemani muotoilun itsenäisyys, joka johti „ikoniseen designiin“. Syvällä sydämessäni ovat kuitenkin Kids‘ Stuff ja Tris – kaksi tuotetta, jotka kannattaisi ottaa uudelleen valikoimaan. Uskon vakaasti näihin malleihin. Vaikeinta suunnittelijalle on nykyään jatkuvuus valmistajien kanssa työskennellessä. Me suunnittelijat elämme pidempään kuin johtajat, markkinointi- ja projektipäälliköt. Haluaisin nähdä tämän jatkuvuuden Iittalan kaltaisten historiallisten yritysten kohdalla. Muotoilu ja käsityötaito on kaiken perusta…

Kun esittelin 90-luvun lopulla Origo-astiaston, jonka suunnittelin vain valkoisena, toive mahdollisesta kuviosta esitettiin heti. Matkalla takaisin studiolle ajattelin itsekseni, miten olisi sateenkaariraita? Silloin astiasto sopisi mihin tahansa pöytäasetelmaan väreistä riippumatta. Tämä idea vakuutti minut ja Iittalan, ja astiastosta tuli yhdessä yössä loistava myyntimenestys. Tässä prosessissa „todelliset“ keksinnöt, esimerkiksi tapa, jolla eri astioita ja erikokoisia lautasia voidaan yhdistää ja kiinnittää toisiinsa, ovat jääneet sivuun. Raidat hallitsivat kuitenkin pian Origon imagoa. Mielestäni kuviot voivat koostua väreistä, olla rakenteellista tai jopa kuvata kukkia. Mutta jokaisen kuvion kohdalla herää kysymys, milloin sitä on liikaa tai liian vähän? Iittala ei ole vain Suomen symboli, vaan kansainvälinen yritys. Raidat ovat saaneet hyvän vastaanoton Japanista Yhdysvaltoihin ja Australiaan. Ja myös Iittalan ja Nuutajärven, Kaj Franckin ja Timo Sarpanevan sekä Marimekon historiassa oli koristeita, linjoja, kukkia, eläimiä…. Näen suomalaisen muotoilun muunakin kuin minimalistisena ja funktionaalisena. Origo-astiastoa voi kuvata monella tavalla.

Näen toki yhtäläisyyksiä Sveitsin ja Pohjoismaiden välillä. Tietenkin Suomen ja Ruotsin, Norjan ja Tanskan välillä on eroja – olen saanut työskennellä kaikissa neljässä maassa. Suomalainen muotoilu saa inspiraationsa usein luonnosta, metsästä, järvistä, lumesta ja avaruudesta. Näen kuitenkin myös yhteenkuuluvuutta teknologiaan ja nykyaikaan sekä yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja talouteen. Suomi on saari Pohjolassa, samalla tavoin kuin Sveitsi Euroopassa. Molemmat maat voisivat olla itsevarmempia, eikä niiden pitäisi piiloutua. Näen esimerkiksi Finnairin ja Swissin välillä yhtäläisyyksiä. Tai Dubain maailmannäyttelyn paviljongeissa, joissa pääsin vierailemaan, tai niiden samankaltaisuuteen Japanin kanssa. Kun olen Sveitsissä vuorilla, tunnen yhteenkuuluvuutta maaseudun väestön kanssa, aivan kuin olisin Iittalassa tai Fiskarsissa.

Yksi henkilökohtaisista kokemuksistani Suomessa on ensimmäinen vierailuni Iittalan tehtaalla. Silloinen projektipäällikkö haki minut autolla Helsingistä ja ajoi lumisia teitä kuin rallikuljettaja – hitonmoista vauhtia! Ja sitten kerran sain yöpyä metsässä Iittalan vierastalossa. Voi, se oli kaunista! Vierailu Aino ja Alvar Aallon „Experiment“ -lomamökillä ja sen saunassa oli myös huikea kokemus. Viimeisimmällä matkallani pääsin tutustumaan Helsingin uuteen keskustakirjastoon Oodiin: Mikä visio ihmisiä varten. Mikä aura tällä „julkisella olohuoneella“ onkaan. Suomea parhaimmillaan!

Onko vielä toteutumattomia unelmahankkeita? Useita. Haluaisin suunnitella lastenvaatemalliston Marimekon kanssa, suunnitella ekologisen pienen elementtitalon suomalaisiin metsiin, kehittää sähkökäyttöisen lumimoottoripyörän, jossa on aurinkokennot, ja ennen kaikkea jatkaa uusien hankkeiden parissa Iittalan kanssa. Ehkä pieni käsinpuhallettu maljakkokokoelma? Tai veitsikokoelma harrastajakokille? Kyllä, minulla on monia haaveita…

 

Teollinen muotoilija Alfredo Häberli (*1964) kuvaa itseään sveitsiläisen tarkkuuden ja latinalaisamerikkalaisen emotionaalisuuden sekoitukseksi ja on siten saavuttanut kansainvälistä mainetta. Buenos Airesissa syntynyt sveitsiläinen muotoilija suunnittelee Zürichissä sijaitsevassa Alfredo Häberli Design Development -studiossaan pelkistettyjä ja kekseliäitä tuotteita, joissa todellisuus yhdistyy sieluun ja huumoriin. Trendien seuraamisen sijaan hän pyrkii löytämään omanlaisia ratkaisuja. Hän toteuttaa visioitaan Caran d’Achen, Iittalan, Kvadratin ja Moroson kaltaisille tuotemerkeille vielä yli kolmekymmentä vuotta sen jälkeen, kun hän avasi ensimmäisen studionsa vuonna 1991; edelleen samalla intohimolla, kurinalaisuudella ja innolla kuin ensimmäisenä päivänä.

www.alfredo-haeberli.com