(mobiili näkymä: haastattelu suomeksi alempana)
Ich war erst 15, als ich zum ersten Mal als Austauschschülerin nach Kanada ging. Damals bedeutete es für mich, neue Kulturen kennen zu lernen, selbständig im Ausland zur Schule zu gehen und meinem Traum zu folgen. Mit 23 bin ich endgültig aus Finnland weggezogen, mit 29 Jahren kam ich wegen des Jobs meines Mannes in die Schweiz.
Ich war immer der Meinung, dass mein Zuhause überall dort ist, wo ich hingehe. Ich weiss, dass ich immer nach Finnland zurückkehren kann und bin auch regelmässig auf Besuch. Ich hatte also nie wirkliches Heimweh. Natürlich liebe ich die finnische Natur und die finnische Sauna. Aber ich habe immer gerne neue Erfahrungen gemacht und andere Kulturen kennengelernt. London, Maastricht und besonders Florenz hatten ihren eigenen Charme. Ich glaube, ich fühle mich in der Schweiz am wohlsten. Aber ich schliesse nicht aus, nochmals woanders hinzuziehen.
Zwischen der Schweiz und Finnland gibt es eine ganze Reihe von Unterschieden. Ich denke, die grössten Unterschiede liegen im Bildungssystem, der akademischen Freiheit und der Stellung der Frau in der Gesellschaft. Natürlich ist die Schweiz viel internationaler und offener, obwohl Finnland in dieser Hinsicht nicht mehr weit zurückliegt. Wir teilen den Respekt vor der Natur, den Stolz auf die eigene Nation und das bodenständige Denken. Was mich überrascht hat, ist, wie unterschiedlich und abgespalten die verschiedenen Sprachregionen, die Gemeinden und kantonalen Gesetze sind.
Ich verfolge intensiv die finnische Politik, Kultur und Kunst sowie finnische Trends. Finnland hat auch einen enormen Einfluss auf meine Arbeit, indem es meine Werte, meine Art zu denken und Dinge zu tun, beeinflusst. Finnland ist eine kleine Nation, aber wir haben ein so dynamisches, interessantes und vielfältiges Kulturfeld. Das motiviert und inspiriert mich, vor allem unser pädagogischer Ansatz gegenüber Kindern und der kulturellen Bildung. Der Grundsatz, dass jeder das gleiche Recht hat, zu lernen und seine individuellen Fähigkeiten zu pflegen, ist wichtig in allem, was ich mache. In meiner Familie haben wir neben den internationalen auch viele finnische Traditionen. Ich kann mir den Unabhängigkeitstag ohne Finlandia von Sibelius nicht vorstellen. Ich bin stolz darauf, Finnin zu sein und das gebe ich auch an meine Kinder weiter.
Die aktuelle Situation im Kulturbereich ist schwierig. Es ist nicht möglich, konventionelle Veranstaltungen zu organisieren und Künstler haben es schwer. Es war auch für mich eine Herausforderung, aber ich sehe hier auch eine grosse Chance. Vor allem die Kulturinstitutionen sollten diese Zeit nutzen, um ihr System zu überdenken, sich zu verändern, um ihr Angebot nach der Pandemie besser zu präsentieren. Die neuen Technologien bieten vielfältige Möglichkeiten für Vorführungen, virtuelle Veranstaltungen und Anwendungen zur Interaktion. Wenn dies richtig genutzt wird, werden sich viele interessante Möglichkeiten auftun, Kunst zu erleben. Im Moment arbeite ich genau daran. Das nächste Young Dance Festival in Zug wird dorthin gehen, wo die Menschen sind: auf die Strasse, auf öffentliche Plätze, auf den Pausenplatz und in die virtuelle Welt. Ich bin sehr gespannt.
Anu-Maaria Calamnius-Puhakka (*1975, Savonlinna)
Die in Zug wohnhafte Kulturmanagerin studierte European Legal Studies an der Universität Westminster in London und in Maastricht. 2013 absolvierte sie die Ausbildung „Executive Master in Arts Administration“ (EMAA) an der Universität Zürich und 2019 machte sie an der Universität Barcelona das Zigurat-Programm und den Master of Blockchaintechnologies. Im Moment absolviert sie ein Zukunftsstudium an der Open Universität von Turku. 2013 gründete Anu-Maaria ihre eigene Firma Calamnius Consulting. Sie engagiert sich ausserdem stark in der Zuger Kulturszene und ist Initiatorin und Leiterin des Tanzfestivals für Junges Publikum YOUNG DANCE ZUG und des Zuger Vereins Kindertanzforum. Zudem ist sie Mitglied und Vorstandsmitglied verschiedener Kultur- und Businessvereine. Bei der SVFF-Gruppe Zürich ist sie seit vielen Jahren dabei und seit 5 Jahren im Vorstand von SVFF Kultur.
Olin vasta 15-vuotias, kun lähdin ensimmäistä kertaa yksin ulkomaille, oppilasvaihtoon Kanadaan. Ajatuksena tuolloin oli tutustua uusiin kulttuureihin, käydä itsenäisesti koulua ulkomailla ja toteuttaa unelmiani. 23-vuotiaana muutin pois Suomesta, 29-vuotiaana tulin Sveitsiin, mieheni työn myötä.
Olen aina ollut sitä mieltä, että kotini on siellä, minne menen ja missä olen. Tiedän, että voin aina palata Suomeen ja vierailen säännöllisesti Suomessa. Koti-ikävää en oikeastaan tunne. Tottakai rakastan Suomen luontoa ja saunaa – mutta olen aina halunnut kokea uutta ja tutustua muihin kulttuureihin. Lontoo, Maastricht ja erityisesti Firenze olivat omalla tavallaan viehättäviä asuinpaikkoja. Ajattelen kuitenkin, että Sveitsissä tunnen oloni kotoisimmaksi, mutta vielä olisi mahdollista muuttaa myös muualle.
Sveitsi ja Suomi eroavat toisistaan monella tapaa. Mielestäni suurimmat erot löytyvät koulutusjärjestelmästä, akateemisesta vapaudesta ja naisen asemasta yhteiskunnassa. Luonnollisesti Sveitsi on kansainvälisempi ja avoimempi, mutta toki Suomikin on muuttunut. Meitä yhdistää kunnioitus luontoon, ylpeys omasta maasta ja maanläheinen asenne. Sveitsissä yllättävät kielialueiden väliset, suuretkin erot ja lainsäädäntö, joka vaihtelee kantonien ja kuntien välillä.
Seuraan suomalaista politiikkaa, kulttuuria, taidetta sekä suomalaisia trendejä. Suomalaisuus vaikuttaa myös tapaani tehdä työtä, arvojen sekä ajatus-ja toimintamallien kautta. Suomi on pieni maa, jolla kuitenkin on todella mielenkiintoinen, dynaaminen ja monipuolinen kulttuuritarjonta. Se motivoi ja inspiroi minua, erityisesti kun ajattelen lasten taidekoulutuksen pedagogista lähestymistapaa. Periaate, että jokaisella on yhtäläinen oikeus oppia ja kehittää omaa osaamistaan, on minulle henkilökohtaisesti tärkeä kaikessa mitä teen. Kotona perheeni vaalii kansainvälisiä ja suomalaisia perinteitä. Ei tule itsenäisyyspäivää ilman Sibeliuksen Finlandiaa. Olen ylpeä suomalaisuudestani ja tuon ylpeyden annan myös eteenpäin lapsilleni.
Kulttuuriala kärsii koronan aalloissa. Mitään tilaisuuksia ei voi järjestää paikan päällä ja taiteilijoiden on vaikea selvitä taloudellisesti. Itsellenikin tämä on todellinen haaste, jossa näen kuitenkin myös mahdollisuuksia. Kulttuuri-instituutioilla on nyt aikaa ajatella uudelleen toimintaansa, tehdä tarvittavia muutoksia, joiden avulla myös pandemian jälkeen vahva esiintyminen on mahdollista. Uudet teknologiat tarjoavat monipuolisia muotoja esityksille niin paikan päällä kuin virtuaalisestikin, tukevat interaktiivisuutta. Oikein sovellettuna avautuu uusia tapoja kokea taidetta. Parhaillaan valmistelen seuraavaa Young Dance Festivaalia Zugissa. Festivaali tuo tanssin kaduille ja toreille, mutta myös virtuaalimaailmaan. Odotan festivaalia innolla.
Anu-Maaria Calamnius-Puhakka (*1975, Savonlinna)
Anu-Maaria asuu Zugissa ja työskentelee kulttuurituottajana. Hän opiskeli Lontoon Westminster Universityssä ja Maastrichtissa European Legal Studies ohjelmassa. 2013 hän teki „Executive Master in Arts Administration“ (EMAA) tutkinnon Zürichin Yliopistossa. 2019 seurasi Barcelonan Yliopiston Zigurat-ohjelma ja Master of Blockchaintechnologies tutkinto. Parhaillaan menossa ovat Turun avoimen Yliopiston tulevaisuudentutkimuksen kurssit. 2013 Anu-Maaria perusti oman yrityksen, Calamnius Consultingin. Hän osallistuu aktiivisesti Zugin kaupungin kultturielämään ja on YOUNG DANCE ZUG – nuorisofestivaalin perustaja ja johtaja. Hän osallistuu myös Kindertanzforum-seuran toimintaan. Anu-Maaria toimii usean kulttuuri- ja businesseuran hallituksessa. SVFF-Gruppe Zürich on Anu-Maarialle tuttu monen vuoden takaa, viimeiset 5 vuotta hän on ollut SVFF kulttuurin hallituksen jäsen.