Mein Interesse und meine Leidenschaft für Finnland begannen bereits 1975 mit meiner ersten Interrailreise. Land und Leute waren damals sehr exotisch für mich. Ein wahrhaftiges «Finnland-Fieber» packte mich.
Ich betrachte Finnland als meine innere Heimat, deshalb hatte ich meine Universitätsstudien auf finnische Themen ausgerichtet. Ich war sicher 60-mal in Finnland, zusammengenommen wohl 3 Jahre. Ich habe in Helsinki und in Joensuu gelebt und geforscht, so zum Winterkrieg und zur Åland-Frage. Meine Germanistik-Lizentiatsarbeit trug den Titel «Hella Wuolijokis und Bertolt Brechts Neues Volksstück ‹Herr Puntila und sein Knecht Matti› – und die finnische Wirklichkeit». Meine beiden Töchter, Saima Linnea und Venla Linnea sind Halbfinninnen, beide sprechen Finnisch, auch meine Grosskinder lernen es. Und ich lese jeden Tag die Tageszeitung «Hufvudstadsbladet» und weiss damit, was in Finnland läuft und was dort interessiert. Mit der Zeit weitete sich mein Horizont in Richtung Baltikum. Ich besitze auch eine Wohnung in Tallinn. Als ich vor rund 15 Jahren den BaltArt-Verlag gründete, war es naheliegend, auch Bücher mit Finnland-Bezug zu publizieren. Zumal ich selber aus dem Schwedischen ins Deutsche übersetze.
Finnlands Identität als Nation basiert auf seiner Kultur. In Finnland hat die Kultur denn auch einen besonders hohen Stellenwert. Sie ist sehr eigenständig und kompakt und es gibt ein ausgeprägtes finnisches Kulturbewusstsein. Die Kulturinstitutionen und Kulturschaffenden sind im Volksbewusstsein und in der Gesellschaft tief verankert. Die Auswahl ist dementsprechend riesig, es ist schwierig, sich festzulegen. Ich kann aber einige Favoriten nennen: Die Jugendstil-Architektur Eliel Saarinens, J. Karjalainens Musik, Henrik Tikkanens «Adressbücher», die Romane von Kjell Westö. Und – unübertroffen: Väinö Linnas 1954 erschienener Roman «Der unbekannte Soldat». Ein Heldenepos über den einfachen Menschen und ein gutes Beispiel dafür, wie Kultur, in diesem Fall Literatur, identitätsstiftend wirken kann. In Finnland kennen praktisch alle das Buch. Dass es aktuell geblieben ist, zeigt auch die Tatsache, dass es schon dreimal verfilmt wurde – das letzte Mal 2017.
Mit «Schlaglichter. 50 Phänomene, die Finnland formten. Ein Lesebuch» ist vergangenes Jahr meine aktuellste Übersetzung herausgekommen. Das Buch ist eine Art Enzyklopädie, richtet sich an allgemein an Finnland Interessierte und gibt in 50 kurzen Beiträgen einen ersten Überblick über die wesentlichen Aspekte, die Finnland ausmachen – von Kultur über Geschichte, Politik und Wirtschaft. Prinzipiell ist jedes Phänomen interessant und von Bedeutung. Überraschendes kann man beispielsweise über den Finnischen Tango, die identitätsstiftende Bedeutung der Literatur oder die starken finnischen Frauen erfahren.
Daniel Sägesser (1958) schloss an der Uni Bern Studien der Germanistik und Geschichte mit dem Lizentiat ab und studierte Schwedisch an der Uni Uppsala (Schweden). Er war bei diversen Schweizer Tageszeitungen und Magazinen als leitender Redaktor tätig, amtete als Mediensprecher und arbeitet heute als freier Autor und Journalist. Er übersetzt aus dem Schwedischen ins Deutsche und gibt im BaltArt-Verlag seit 15 Jahren Bücher mit Bezug zum Ostseeraum heraus. Coronabedingt ist er momentan in Bern sesshaft. Sonst pendelt er zwischen der Schweizer Bundesstadt, Tallinn, Lissabon und Fortaleza in Brasilien. Sägesser ist Mitglied der SVFF-Gruppe Bern und war in den 90er Jahren eine Weile lang deren Vizepräsident. Er hat 3 Bücher mit Finnland-Bezug aus dem Schwedischen ins Deutsche übertragen:
– «Das Brüderbataillon» des Göteborgers Eino Hanski über die Ingermanländer im Finnischen Fortsetzungskrieg.
– Elmer Diktonius‘ Novelliade «Bürger der Republik Finnland». Ein modernistisches Meisterwerk, das er als sein bis anhin anspruchsvollstes Projekt betrachtet.
– «Schlaglichter. 50 Phänomene, die Finnland formten. Ein Lesebuch» von Staffan Bruun. Eine Art freie Enzyklopädie zu Finnland.
Kiinnostukseni ja intohimoni Suomeen syttyivät jo 1975 ensimmäisellä interrail-reissullani. Suomi ja suomalaiset tuntuivat tuolloin kovin eksoottisilta, sairastuin Suomi-kuumeeseen.
Suomi on minulle jollain tapaa sisäinen kotini, tästä syystä keskityin jo yliopistoaikoina teemoihin, jotka liittyivät Suomeen. Olen vieraillut Suomessa ainakin 60 kertaa, ajallisesti siis kolmisen vuotta. Olen asunut Helsingissä ja Joensuussa, tein tutkimusta Talvisodasta ja Ahvenanmaan erityisasemasta. Germanistiikan lisensiaatintyöni oli nimeltään «Hella Wuolijokis und Bertolt Brechts Neues Volksstück ‹Herr Puntila und sein Knecht Matti› – und die finnische Wirklichkeit». Tyttäreni, Saima Linnea ja Venla Linnea, ovat puolisuomalaisia. Molemmat puhuvat suomea ja lapsenlapsenikin opettelevat kieltä. Itse luen päivittäin «Hufvudstadsbladet»-lehden ja pysyn näin kärryillä Suomen tapahtumista. Myöhemmin laajensin horisonttiani Baltian suuntaan, minulla on myös asunto Tallinnassa. Perustaessani noin 15 vuotta sitten BaltArt-kustantamon, oli selvää, että kustannan myös Suomeen liittyviä kirjoja. Myös siitä syystä, että itse käännän tekstejä ruotsista saksaan.
Suomen identiteetti kansana perustuu maan kulttuuriin. Suomessa kulttuuria arvostetaan. Tuo kulttuuri on omalaatuinen ja itsessään tiivis, suomalaisilla on oma, syvä käsitys kulttuurista. Kulttuuri-instituutiot ja kulttuurintekijät ovat kaikille tuttuja, ja ne ovat ankkuroituneet syvälle suomalaisuuteen. On siis vaikea valita, mitä tuosta suuresta kulttuuritarjonnasta valitsisin, mutta on minulla muutama suosikki: Eliel Saarisen Jugend-arkkitehtuuri, J. Karjalaisen musiikki, Henrik Tikkasen «osoitekirjat», Kjell Westön romaanit. Ja – ehdottomasti: Väinö Linnan 1954 ilmestynyt romaani «Tuntematon sotilas». Sankarieepos tavallisista ihmisistä ja erinomainen esimerkki siitä, kuinka kulttuuri, tässä tapauksessa kirjallisuus, muokkaa kokonaisen kansan identiteettiä. Suomessa melkein kaikki tuntevat Linnan kirjan, se on ajaton teos, jonka todistaa myös se, että se on ollut jo kolmesti elokuvantekijöiden käsissä, uusin elokuva esitettiin 2017.
Uusin käännökseni «Schlaglichter. 50 Phänomene, die Finnland formten. Ein Lesebuch» ilmestyi viime vuonna. Kirja on tavallaan tietosanakirja, jonka kohdeyleisö on Suomesta kiinnostunut lukija. Kirja sisältää 50 lyhyttä tekstiä, jotka selventävät Suomeen liittyviä aspekteja, asioita, joista suomalaisuus syntyy – kulttuurista historiaan, politiikasta talouteen. Mikä tahansa ilmiö voi olla kiinnostava ja mainitsemisen arvoinen. Kirjasta löytyy mielenkiintoisia ajatuksia suomalaisesta tangosta, kirjallisuuden ja lukemisen merkityksestä identiteetille tai vahvoista suomalaisista naisista.
Daniel Sägesser (s. 1958) opiskeli Bernin Yliopistossa germanistiikkaa ja historiaa lisensiaatin tutkintoon saakka, jonka jälkeen opinnot jatkuivat Uppsalan Yliopistossa. Daniel on työskennellyt useiden päivä- ja aikakausilehtien johtavana toimittajana sekä toiminut yrityksissä mediavastaavana. Nykyään hän on vapaa kirjailija ja journalisti. Daniel kääntää ruotsista saksaksi ja julkaisee BaltArt-kustantamossaan jo 15 vuoden ajan kirjallisuutta, joka liittyy Itämeren alueeseen. Korona on jumittanut miehen Berniin, muutoin hän matkustaa Bernin, Tallinnan, Lissabonin ja Brasilian Fortalezan välillä. Sägesser on SVFF-Gruppe Bernin jäsen ja 90-luvulla hän oli jonkin aikaa ryhmän varapuheenjohtaja. Daniel on känntänyt kolme Suomeen liittyvää kirjaa:
– «Das Brüderbataillon» Göteborilaisen Eino Hanskin kirja käsittelee jatkosotaa.
– Elmer Diktoniuksen novellikokoelma «Bürger der Republik Finnland». Tähän asti haasteellisin käännöksensä.
– Staffan Bruunin «Schlaglichter. 50 Phänomene, die Finnland formten. Ein Lesebuch». Eräänlainen tietosanakirja Suomesta kiinnostuneille.