Image by Alina Ainola
(mobiili näkymä: haastattelu suomeksi alempana)
Bei dem Konzert in Basel am 3.12. steht nebst anderen grossartigen klassischen Stücken Sibelius auf dem Programm: Schlicht ein «Muss» des klassischen Repertoires für das Publikum oder vielmehr Teil der finnischen Identität? Sowohl als auch. In meinem musikalischen Werdegang und im Alltag habe ich mich immer bemüht, mich von der Masse abzuheben und Normen zu brechen, was sich auch in meinen Arrangement-Entscheidungen widerspiegelt. Bach ist normalerweise DER Komponist für klassische Stücke auf Marimba. Allein aus diesem Grund schon ist es mir wichtig, «alles andere» zu repräsentieren. Ich habe natürlich eine starke emotionale Verbindung zur Musik des nationalen Komponisten meines Landes, und sie ist kaum an Marimba angepasst, daher ist sie für mich sowohl auf ideologischer als auch auf emotionaler Ebene eine ausgezeichnete Wahl.
Klassik versus zeitgenössisch? Bis heute kann ich nicht sagen, was ich am liebsten mache – klassische Musik auf der Marimba spielen, oben ohne auf der Bühne sitzen und die Entwicklung der Menschheit in 6 Minuten durch eine Performance-Arbeit darstellen, mit Elektronik herumspielen oder mit einem Komponisten Ideen sammeln. In unserer Welt scheint es oft eine imaginäre Zweiteilung zwischen Interpreten klassischer und zeitgenössischer Musik zu geben, aber meiner Meinung nach soll Kultur Menschen zusammenbringen und nicht kategorisieren.
Meine Anfänge als Marimba-Perkussionist? Im Juli 2009 nahm ich mit meinen Cousins am Liminka Music Camp teil. Nach zwei Sommern des Testens verschiedener Instrumente bemerkte ich «Percussion» im Anmeldeformular, das ich als «Schlagzeug» interpretierte. Ich stellte jedoch bald fest, dass es praktisch jedes Instrument oder Nicht-Instrument umfasst, das zu keiner anderen Instrumentalkategorie gehört. Als vormaliger Pianist stellte ich bald fest, dass die Marimba mit ihrer klavierähnlichen Struktur eine schöne Kombination aus Alt und Neu war. In der zweiten Woche des Camps gab ich das erste Marimba-Konzert meines Lebens und blieb dabei.
Einen «normalen Tag» im Sinne eines «Studientags» gibt es bei mir aufgrund all der Reisen und der verschiedenen Projekte, an denen ich beteiligt bin, eher selten. Mein optimaler persönlicher Arbeitstag ist oder wäre wie folgt:
– Aufstehen gegen 11 Uhr
– Möglichst wenig Zeit verschwenden, um zu frühstücken, Nachrichten zu lesen, Mittag- und Abendessen zum Mitnehmen zu machen, ein kurzes Training zu absolvieren, zu duschen und mit dem Fahrrad zur Akademie zu fahren
– Üben / Skype-Meetings (mit Pausen) bis 22–24 Uhr und nach Hause radeln
– Abendessen und lesen / etwas anschauen, das nichts mit Musik zu tun hat
– 1-3 Stunden administrative Arbeiten erledigen und gegen 3 Uhr ins Bett gehen
Neben der Musik habe ich noch zahlreiche andere Leidenschaften – viel zu viele und kaum Zeit, sie zu verfolgen, also passiert alles in wiederkehrenden Phasen. Die wichtigsten Kategorien sind jedoch allerlei Studien und Sport. Zur Zeit verfolge und lese ich (sehr oberflächlich) über Recht und Politik, sporadisch spiele ich Basketball, mache Kung Fu und tanze Salsa / Bachata.
Nach all den Covid-bedingten Absagen freue ich mich vor meinen Weihnachtsferien besonders auf die drei kommenden Wochen, die insgesamt fünf Konzerte mit fünf völlig unterschiedlichen Programmen beinhalten (vorausgesetzt, die Pandemie wird das nicht verderben). Am 3.12. In Basel spiele ich sowohl ein Marimba-zentriertes Solokonzert als auch ein Percussion-Ensemble-Konzert mit einem modernen Programm. In Kopenhagen präsentiert mein Ensemble für zeitgenössische Musik NEKO3 zunächst ein Konzert des Komponisten Mads Emil Dreyer (25.11.) sowie unser jährliches Themenkonzert, das sich diesmal mit multidisziplinären Werken rund um das Element Licht befasst (10.12.). Und schliesslich erreicht ein vor 4 Jahren initiiertes Projekt seinen Höhepunkt, wenn ich in Hesinki vier neue Werke von vier finnischen Komponisten für verschiedene Instrumente wie Vibraphon und Fahrrad zur Uraufführung bringe (14.12.).
Baselissa 3.12. esitettävän konsertin ohjelmassa on muiden suurten klassisten teosten rinnalla myös Sibeliuksen tuotantoa: Kuuluko Sibelius tyypilliseen klassiseen repertuaariin vai soiko konsertissa myös koti-ikävä? Sekä että. Niin urani kuin muun elämäni osalta olen aina pyrkinyt erottumaan joukosta ja rikkomaan normeja, mikä heijastuu vahvasti myös sovitusvalinnoissani. Klassikoista marimballa soitetaan yleensä Bachia, joten jo pelkästään tästä näkökulmasta on erityisen tärkeää edustaa „kaikkea muuta“. Kotimaani kansallissäveltäjän musiikkiin minulla on luonnollisesti vahva tunneside, ja sitä ei juuri ole marimballe sovitettu, joten se on erinomainen valinta sekä aatteellisella että tunteellisella tasolla.
Klassista vai nykymusiikkia? En vieläkään osaa sanoa, soitanko mieluummin klassista musiikkia marimballa, kuvailenko ihmisen evoluutiota performanssiteoksen kautta, näpräilenkö elektroniikkaa vai työstänkö uutta teosta säveltäjän kanssa. Klassisen ja nykymusiikin esittäjien välillä vallitsee hämmästyttävän usein vahva kahtiajako, mutta omasta mielestäni kulttuurin tehtävä on tuoda ihmisiä yhteen eikä lokeroida heitä.
Miksi minusta tuli marimba-perkussionisti? Kesällä 2009 osallistuin serkkujeni kanssa kolmatta kertaa Limingan musiikkileirille, jossa testailin joka vuosi erilaisia soittimia. Kyseisenä vuonna huomasin listassa „lyömäsoittimet“ jotka tulkitsin rummuiksi, mutta pian selvisi, että on olemassa satoja erilaisia soittimia jotka kuuluvat kyseiseen kategoriaan. Olen ex-pianisti, joten pitkälti samalla tavoin viritetty ja aseteltu marimba oli mukava yhdistelmä eksoottista ja hyväksi todettua. Leirin toisella viikolla soitin elämäni ensimmäisen marimbakonsertin ja jäin sille tielleni.
Geneerisesti määriteltyjä „normipäiviä“ minulla ei usein ole, sillä matkustan ja teen paljon erilaisia projekteja, joten otin vapauden kuvailla viimeaikaista optimaalista henkilökohtaista työskentelypäivää.
-herään n. klo 11
-käytän vähimmäismäärän aikaa aamiaisen ja pakattavan lounaan tekemiseen / syömiseen, uutisten lukemiseen, lyhyen fyysisen treenin tekemiseen, aamupesuun ja yliopistolle polkemiseen
-harjoittelen / osallistun Skype-tapaamisiin (tauot mukaanlukien) klo 22-24:ään asti ja pyöräilen kotiin
-syön illallista ja luen / katson jotain, mikä ei liity musiikkiin
-teen 1-3 tuntia hallinnollisia töitä (sähköposteja, hakemuksia tms.) ja menen nukkumaan n. klo 3
Musiikin lisäksi minulla on monia muita intohimoja – niitä on aivan liikaa, eikä niille löydy juuri aikaa, joten kaikki tapahtuu periodeittain. Tärkeimmät kategoriat ovat ehdottomasti kaikenlainen opiskelu ja urheilu. Tällä hetkellä seuraan ja opiskelen (äärimmäisen pintapuolisesti) lakia ja politiikkaa, ja harrastan satunnaisesti koripalloa, kung futa sekä salsa- / bachata-tanssia.
Kaikkien koronakevään, -kesän ja osittain myös syksyn peruutusten jälkeen odotan erityisen innokkaasti joululomaani edeltävää kolmea viikkoa, joina esitän kaiken kaikkiaan viisi konserttia viidellä täysin erilaisella ohjelmistolla (olettaen, ettei korona pilaa niitä). Baselissa 3.12. sekä marimbaan keskittyvä soolokonsertti että modernia lyömäsoitinyhtyemusiikkia sisältävä konsertti. Kööpenhaminassa nykymusiikkiyhtyeeni NEKO3:n kaksi konserttia, joista toinen säveltäjä Mads Emil Dreyerin omakuvakonsertti (25.11) sekä yhtyeemme vuotuinen teemakonsertti, jonka teemana ovat tänä vuonna erilaiset, valoa hyödyntävät poikkitaiteelliset teokset (10.12). Ja lopuksi 14.12. Helsingissä saa päätöksensä neljä vuotta sitten aloittamani projekti, jossa kantaesitän neljän suomalaissäveltäjän minulle säveltämät sooloteokset mm. vibrafonilla ja polkupyörällä.