Als Sohn deutscher Eltern, in Finnland aufgewachsen und mit einer Laufbahn, die durch mehrere Länder geführt hat – war eine Karriere in der Kulturvermittlung ein logischer, natürlicher Weg? So habe ich darüber nie nachgedacht. Vielleicht nicht logisch, aber durchaus naheliegend. Wenn man von unterschiedlichen Kulturen geprägt wird, so reflektiert man diese natürlich auch. Wenn man dann Spass daran findet, möchte man das vielleicht auch in einem grösseren Kontext tun. Da bietet sich die Kulturvermittlung im Rahmen eines Kulturinstituts natürlich an. Nun war mein Vater ja auch beim Goethe-Institut, d.h. ich habe das natürlich mit aufgesogen. Das blieb nicht ohne Wirkung, wie man sieht…
Die ersten Monate als Leiter des Finnland-Instituts liegen hinter Ihnen. Ist es zu früh, darüber zu reflektieren oder haben sich schon einige Schwerpunkte herauskristallisiert, die Sie angehen möchten? Mir kommt es immer noch ein wenig früh vor. Doch von Herauskristallisieren oder zartem Keimen kann man sprechen. Wir werden die nächsten Jahre sicher auf die finnlandschwedische Kultur schauen. Auf ihre Eigenheiten, aber auch auf das, was das Verhältnis der Finnlandschweden und der Finnen sowie der finnlandschwedischen und der finnischen Kultur zueinander über Finnland insgesamt aussagt. Wir werden auch mit den und über die Sámi sprechen, was natürlich auch perfekt zur weltweit geführten Dekolonisierungsdebatte passt. Das Verhältnis der Finnen, Schweden, Norweger und Russen zur indigenen Bevölkerung der Sámi ist nuancenreich und nicht ganz einfach. Und ich verrate sicher nicht zu viel, wenn ich andeute, dass hier und da die Sauna auftauchen wird…
Auf welche kommenden Veranstaltungen freuen Sie sich besonders? Auf unsere neue Ausstellung im Rahmen des Programms Visiting Art/ist im Finnland-Institut: Gastkünstler ist 2022 Jukka Korkeila. Und auf die Kunstausstellung «Crush» mit Rahmenprogramm, bei der es im weitesten Sinne um queere Positionen geht.
Wenn alles klappt, bekommen wir auch unsere eigene mobile Sauna. Dazu bitte ich Sie, ganz kräftig die Daumen zu drücken!
Im Interview mit Johanna Saggel für das Finnland-Institut haben Sie den finnischen Humor mit «tosi hauskaa» beschrieben. Ein wunderbares Wortspiel, das den finnischen Spirit perfekt beschreibt. Inwiefern kann sich Mitteleuropa in Sachen Lockerheit und Pragmatik eine Scheibe von Finnland abschneiden? Vielen Menschen im deutschsprachigen Europa öffnet es geradezu Welten, mit Finnland – und auch anderen nordischen Ländern – eine Gesellschaft kennenzulernen, in der flache Hierarchien und Zielorientierung ohne Prinzipienreiterei an der Tagesordnung sind. Seine Lehrerin duzen zu dürfen – wow, was für ein Kulturunterschied! Aber am tollsten ist es, wenn es zu einem echten Austausch kommt, so dass alle Vorzüge zusammenkommen können. Im Endeffekt kommt es auf jede Einzelne und jeden Einzelnen an!
Als Sohn deutscher Eltern im finnischen Tampere geboren, verbrachte Mikko Fritze seine Kindheit in Finnland, wo er in Helsinki die Deutsche Schule besuchte. Später ging er in der Nähe von Köln zur Schule und studierte danach an der Universität Hamburg. Seit 1994 in insgesamt fünf Ländern in den Diensten des Goethe-Instituts, war er u.a. als Leiter des Goethe-Instituts Finnland (2010−2017) und des Goethe-Instituts der Niederlande (2017−2021) tätig. Zuvor, nämlich 2007−2010, leitete er die Stiftung Tallinn 2011 − Kulturhauptstadt Europas. Mikko Fritze und seine Frau Maria Fernanda Perinot de Fritze sind glückliche Eltern dreier Kinder. Mit zur Familie gehört natürlich auch der schwarze Labrador namens Lumi (dt. Schnee).
Das Finnland-Institut in Deutschland ist ein gemeinnütziges Forum für finnische Kultur, Wissenschaft und Wirtschaft im deutschsprachigen Europa. Sein Tätigkeitsschwerpunkt liegt auf der Beratung und Vernetzung von Akteuren; gemeinsam mit seinen Partnern bietet es ein vielfältiges Programm aus Kultur und Gesellschaft Finnlands.
Vanhempasi ovat saksalaisia, kasvoit Suomessa ja työurasi on vienyt sinut moneen maahan – oliko seuraava askel urallasi Suomen Saksan-instituutin johtoon looginen, jopa luonnollinen? Noin en ole asiaa koskaan ajatellutkaan. Askel ei ollut ehkä looginen, mutta ymmärrettävä. Kun on erilaisten kulttuurien muovaama, niin niiden sisältöä luonnollisesti myös reflektoi. Ja kun tästä nauttii, niin miksipä ei laajentaisi pohdinnan kontekstia. Kulttuuri-instituutin toiminta on oivallista näin ajatellen. Työskentelihän jo isäni Goethe-Instituutissa, ehkä se on jättänyt jälkensä minuunkin.
Työtä instituutin johtajana on takanasi jo muutama kuukausi. Onko liian varhaista puhua suunnitelmista tai ideoista tulevista painopisteistä työssäsi? Minusta tuntuu vielä vähän aikaiselta puhua painopisteistä, pikemminkin ideanpoikasista. Tulevina vuosina keskitymme varmasti suomenruotsalaiseen kulttuuriin. Sen erikoisuuksiin, mutta myös siihen, mitä suomenruotsalaisten ja suomalaisten välinen suhde sekä kulttuuriset erot ylipäätään kertovat Suomesta yhteiskuntana. Tulemme käsittelemään myös saamelaista kulttuuria, aihe on aktuelli käydyssä dekolonisaatiokeskustelussa. Suomalaisten, ruotsalaisten, norjalaisten ja venäläisten suhde saamelaisiin on hyvin vivahteikas ja monimutkainenkin. Ja sen enempää paljastamatta, tulemme puhumaan myös saunasta…
Mikä tulevista tapahtumista on henkilökohtainen suosikkisi? Tuleva näyttely Visiting Art/ist 2022-ohjelman puitteissa Suomen Saksan-instituutissa: vieraileva taiteilija 2022 on Jukka Korkeila. Ja myös taidenäyttely „Crush“ oheisohjelmineen, jossa perspektiivi on queer.
Ja jos kaikki menee hyvin, saamme oman mobiilin saunan. Pidetään tälle peukkuja!
Johanna Saggelin Suomen Saksan-instituutille tekemässä haastattelussa kuvasit suomalaista huumoria tokaisten sen olevan „tosi hauskaa“. Oiva puhekielestä syntyvä sanaleikki, joka kuvaa suomalaista asennetta erinomaisesti. Mitä Keski-Eurooppa voi oppia suomalaisten rentoudesta ja pragmaattisuudesta? Monen saksankielisen eurooppalaisen maailma avartuu, kun he tutustuvat suomalaiseen yhteiskuntaan ja myös muihin Pohjoismaihin. Emme juuri tunne hierarkioita, asiat hoidetaan suoraan. Opettajia saa sinutella – huh, saksankielisessä kulttuurissa ei uskaltaisi! Mutta parhaimmillaan tapahtuu aitoja kohtaamisia aitojen ihmisten välillä. Näin molempien kulttuurien erikoisuudet tulevat sujuvasti yhteen.
Tampereella saksalaisperheeseen syntynyt Mikko Fritze vietti lapsuutensa Suomessa. Hän kävi Helsingin Saksalaista koulua, jatkoi koulunkäyntiä Kölnin lähellä ja opiskeli sen jälkeen Hampurin yliopistossa mm. saksaa, kasvatustiedettä sekä biologiaa. Vuodesta 1994 lähtien Fritze toimi Goethe-instituutin palveluksessa yhteensä viidessä maassa, mm. Goethe-Institut Finnlandin johtajana vuosina 2010–2017 ja Goethe-instituutin Alankomaiden-toimipisteen johtajana vuosina 2017−2021. Sitä ennen hän oli johtajana Tallinnan Euroopan kulttuuripääkaupunkivuodesta vastanneessa säätiössä vuosina 2007–2010. Fritzellä ja hänen vaimollaan Maria Fernanda Perinot de Fritzellä on kolme aikuista lasta. Perheeseen kuuluu myös musta labradorinnoutaja nimeltään Lumi.
Suomen Saksan-instituutti on Suomen kulttuurin, tieteen ja talouden foorumi saksankielisessä Euroopassa. Se neuvoo ja verkottaa eri alojen toimijoita sekä tarjoaa yhteistyökumppaneidensa kanssa monipuolista ohjelmaa kulttuurista ja yhteiskunnasta kiinnostuneille.