Ich bewege mich stets an der Grenze zwischen Kunst und Wissenschaft, zwischen Fakt und Fiktion, die ich mit Video, Skulptur und Performance in Ausstellungen thematisiere. Im Oktober eröffnet im sic! Elephanthouse in Luzern meine nächste Solo-Ausstellung. Gezeigt wird eine Weiterführung der Werkgruppe Hydrocommons.
Ich erforsche, in welchen Relationen unsere Körper zur Welt stehen. Dabei beziehe ich mich auf diverse queer-feministische Autor*innen, unter anderem Astrida Neimandis, die den Begriff des Hydrofeminismus prägte. Diese Theorie weist auf die Fluidität unseres Körpers hin und schlägt vor, diese als emanzipatorische Kraft zu verstehen: «Water, in other words, flow through and across difference.» Der Fokus der Arbeit liegt auf einer materialistischen Auseinandersetzung: Wie lassen sich eco-feministische und postkoloniale Ansätze im Material weiterdenken? Wie gehen wir mit vergiftetem Material um? Wie verstehen wir unseren eigenen Körper als Material?
Ein Kunstprojekt, das ich in Finnland realisiert habe, ist die Foto- und Videoarbeit der Ausstellung Am I staying while I’m going. Die Landschaft in Nordfinnland hat mich schon immer fasziniert. Vor allem im Winter. Unter anderem habe ich Fischer gefilmt und dabei ihre wunderbaren Geschichten und ihr verschwindendes Wissen über das Eisfischen eingefangen. Ich arbeite oft mit Archivmaterial, und ich habe ein eigenes Foto- und Filmarchiv, aus dem ich für meine Kunstwerke schöpfen kann.
Im Corona-Lockdown habe ich neue Kommunikationsformen erprobt. In der Krise kann Kunst dazu beitragen, die aktuelle Situation zu reflektieren. Einerseits kann sie eine meditative Beschäftigung in einer schwierigen Situation sein und andererseits kann sie zum Handwerk werden, um die Komplexität der Situation zu erforschen.
Das Voice-Message-Projekt Dears hat Stimmen aus der Quarantäne hörbar gemacht (per Telefonanruf), ebenso wie eine Zeitschrift, die sich der Schreibpraxis an der Schnittstelle zwischen Poesie, Kunst und experimentellem Schreiben widmet.
Ein Geheimtipp in der Stadt Zürich ist die Sauna der Stadtoase an der Tobelhofstrasse in Wolfsbach. Ich gehe gerne in die Sauna im Seebad Enge, aber oft ist es mir zu überfüllt. Also gehe ich zur Abwechslung ganz gerne in die ruhige Sauna im Garten der Stadtoase des Vereins für Volksgesundheit Zürich.
Zur Person
Riikka Tauriainen (*1979) ist in Finnland aufgewachsen und lebt in Zürich. Sie studierte in Tallinn (Estonian Academy of Arts, BA Photography), Essen (Folkwang Universität der Künste, Communication Design, Erasmus), Berlin (Kunsthochschule Berlin- Weißensee, Freie Kunst / Bildhauerei, Stipendium) und Zürich (Zürcher Hochschule der Künste, MA Fine Arts).
In ihren Installationen, Videos und Performances interessiert sich Riikka Tauriainen für Geschichte, postkoloniale Theorien und Genderfragen.
Ihre Arbeiten werden international ausgestellt, darunter Bâtiment d’art contemporain in Genf, Siemens Sanat in Istanbul, Center for Contemporary Art in Plovdiv Bulgaria, NGbK Berlin, Helmhaus in Zürich. Sie nahm an Biennalen in der Türkei und Kroatien teil, sowie an Artist in Residence Programmen in Genua, Italien oder Anyang, Südkorea. Ihre neuesten Arbeiten präsentierte sie an den Swiss Art Awards in Basel 2019 und an der Biennale Art Safiental 2020.
Meet the Artist
Am 28. November 2020 lädt SVFF Kultur zu Begegnung und Ausstellungsführung mit der Künsterin Riikka Tauriainen im Rahmen der Austellung Hydrocommons in Luzern. Weitere Informationen unter www.svff.ch.
Työssäni liikun aina taiteen ja tieteen välimaastossa, faktan ja fiktion jännitteessä, käyttäen videoita, veistoksia ja performanssitaiteen elementtejä näyttelyissäni. Lokakuussa avautuu yksityisnäyttelyni Luzernissa sic! Elephanthouse taidetilassa. Näyttely pohjaa aikaisempaan ryhmäteokseen Hydrocommons.
Työssäni tutkin kehomme suhdetta ympäröivään maailmaan. Analyysini perustana käytän queer-feministisen kirjallisuuden lähteitä, esimerkiksi kirjailija Astrida Neimandisin teoriaa ja tutkimaansa käsitettä Hydrofeminismi. Tämä teoria pohjaa ajatukseen kehomme fluiditeetistä ja tarjoaa sitä yhdeksi emansipaation voimaksi: «Water, in other words, flow through and across difference.» Työ keskittyy materiaalistiseen vastakkainasetteluun: miten eco-feministiset ja postkoloniaalit lähestymistavat käsittelevät materiaalikysymystä eteenpäin? Mitä teemme myrkylliselle materiaalille? Onko oma kehomme myös materiaalia?
Suomessa toteuttamani taideprojekti Am I staying while I’m going koostuu videoista ja valokuvista. Pohjois-Suomen luonto ja maisema ovat kiehtoneet minua aina. Varsinkin talvella. Kuvasin esimerkiksi kalastajia ja tallensin heidän kiehtovia tarinoitaan ja katoavaa tietoa pilkkimisestä. Käytän työssäni hyväkseni arkistoja, minulla on myös oma valokuva- ja filmiarkisto, josta löydän materiaalia töihini.
Korona-Lockdownin aikana kokeilin uusia kommunikaation muotoja. Kriisin hetkellä taide voi auttaa käsittelemään ja reflektoimaan tilanetta. Taide voi yhtäältä auttaa meditatiivisesti rentoutumaan vaikeassa tilanteessa, toisaalta sen avulla voi konkreettisesti käsitellä tilanteen kompleksiteettiä.
Voice-Message-Projekti Dears antoi karanteenille äänen (puhelinsoitolla), tai aikakauslehti, joka käsittelee eri kirjoittamisen tapoja ja tyylejä; runoja, taidetekstejä tai kokeilevaa kirjoittamista.
Vinkki Zürichissä rauhallista saunaa etsivälle: Stadtoase, Tobelhofstrasse, Wolfsbach. Seebad Engen sauna on myös tuttu, mutta usein liian täynnä. Siksi nautinkin mieluummin Stadtoasen puutarhasaunan rauhasta. (Verein für Volksgesundheit Zürich).
Kuka Riikka on?
Suomalainen Riikka Tauriainen (*1979) asuu Zürichissä. Hän oipskeli Tallinnassa (Estonian Academy of Arts, BA Photography), Essenissä (Folkwang Universität der Künste, Communication Design, Erasmus), Berliinissä (Kunsthochschule Berlin- Weißensee, Freie Kunst / Bildhauerei, Stipendi) ja Zürichissä (Zürcher Hochschule der Künste, MA Fine Arts).
Riikka Tauriaisen installaatiot, videot ja performanssit käsittelevät historiaa, postkolonialismia ja sukupuolien teemaa. Riikka on pitänyt kansainvälisiä näyttelyitä, esim. Bâtiment d’art contemporain Genevessä, Siemens Sanat Istanbulissa, Center for Contemporary Art Bulgarian Plovdivissa, NGbK Berliinissä, Zürichin Helmhaus. Hän on osallistunut Biennaleihin Turkissa ja Kroatiassa, sekä vierailevan taiteilijan ohjelmiin Italian Genuassa ja Etelä-Korean Anyangissa. Uusimmat työnsä olivat esillä Swiss Art Awardsissa Baselissa 2019 ja Biennale Art Safientalissa 2020.
Meet the Artist
SVFF kulttuuri kutsuu la 28.11.2020 tutustumaan Riikka Tauriaisen näyttelyyn Hydrocommons Luzernissa. Taiteilija on itse paikalla esittelemässä töitään ja vastaamassa kysymyksiin. Lisätietoa www.svff.ch.