In Finnland bin ich Künstlerin geworden… Finnland bedeutet mir viel und die Verleihung des staatlichen Kunstpreises im November 2018 hat mich sehr bewegt. Ich möchte nun auch die finnische Staatsbürgerschaft beantragen.
Vor 19 Jahren habe ich meinen Mann Petri Saarikko bei Fabrica, dem Research und Design Lab von Benetton in Italien kennengelernt. Später haben wir in Helsinki ein Grafikdesignstudio gegründet und angefangen, zusammen und unabhängig künstlerische Projekte zu entwickeln. 2011 haben wir in Helsinki die Galerie Kallio Kunsthalle und auch eine Familie gegründet. Nun sind wir künstlerisch auf der ganzen Welt unterwegs, in Künstlerresidenzen und Ausstellungen.
Unser gemeinsames Kunstprojekt „Remedies“ etwa haben wir bereits in sieben Ländern durchgeführt. Es untersucht, wie Familien Heilmittel von Generation zu Generation weitergeben. Wir erfassen diese familiären Traditionen in Ausdrucksformen wie Live-Performance, Video und Publikationen. Dieses Jahr erweitern wir das Projekt in New York. In der Schweiz nehmen wir mit den „Remedies“-Videos am YOUNG DANCE Festivals in Zug teil.
Mich interessieren Geschichten, die in der historischen Geschichtsschreibung ausgelassen werden. In meiner Kunst beleuchte ich die Vergangenheit aus neuen Perspektiven. Rassismus und Kolonialismus sind wiederkehrende Themen, z.B. im Langzeitprojekt als Teil der „Demounting Louis Agassiz“ Kampagne, die vom Historiker und Aktivisten Hans Fässler aus St.Gallen begründet wurde. Ich will die rassistische Seite dieses Schweizer Forschers ans Licht bringen.
Im Projekt „The Firsts“ porträtiere ich Menschen aus der Afrikanischen Diaspora, die eine Vorreiterrolle einnahmen – wie z.B. Rosa Emilia Clay, die als erste Afrikanerin 1899 finnische Staatsbürgerin wurde oder den Schriftsteller James Baldwin, der als erster Schwarzer in der Gemeinde Leukerbad lebte.
Ich bin im Zürcher Oberland in einer internationalen Familie aufgewachsen. Zu Beginn meiner künstlerischen Tätigkeit habe ich mich stark mit dem Heimatland meiner Mutter, Haiti, befasst. 2014 habe ich an der bis jetzt umfangreichsten Kunstausstellung „Haïti“ im Grand Palais in Paris teilgenommen. Mein Grossvater Georges Remponeau hat 1944 in Port-au-Prince die Kunstschule Le Centre D’Art mitbegründet, die es bis heute gibt.
Meine Kunst wird inzwischen auch in finnischen Museen gesammelt. Meine künstlerische Auseinandersetzung mit Kolonialismus wird damit Teil der finnischen Kulturgeschichte – eine spannende Entwicklung.
www.sashahuber.com
Instagram: @remediesuniverse
Sasha Huber (1975 in Uster/ZH) lebt und arbeitet in Helsinki, Finnland. Sie ist gelernte Grafikerin und hat an der Aalto Universität ein Masterstudium abgeschlossen. Inzwischen hat sie ein Doktoratsstudium in Gegenwartskunst begonnen. In ihren Werken thematisiert sie Kolonialismus und Postkolonialismus, ausgehend auch von ihrem persönlichen Hintergrund in ihrer schweizerisch-haitianischen Familie. 2018 hat Sasha Huber den Staatlichen Kunstpreis Finnland erhalten. Sie ist mit dem Künstler Petri Saarikko verheiratet und Mutter eines Sohnes.
Minusta tuli taiteilija Suomessa… koska Suomi on minulle tärkeä ja olen ylpeä minulle marraskuussa 2018 myönnetystä kuvataiteen valtionpalkinnosta. Olen nyt suunnitellut hakevani Suomen kansalaisuutta.
Tutustuin mieheeni Petri Saarikkoon 19 vuotta sitten Italiassa, Benettonin tutkimus- ja designlaboratorio Fabricassa. Myöhemmin perustimme yhdessä graaffisen suunnittelun studion Helsingissä ja aloimme kehittämään yhdessä ja erikseen taideprojekteja. Vuonna 2011 perustimme Helsinkiin Galleria Kallio taidehallin ja myös perheen. Nykyään osallistumme kansainvälisesti taiteilijaresidensseihin ja näyttelyihin.
Yhteinen taideprojektimme „Remedies“ on kiertänyt jo seitsemässä maassa. Projekti tutkii, miten perintötieto luonnon parantavista voimista kulkee perheessä sukupolvesta toiseen. Tällainen perheen traditio tulkitaan esimerkiksi live-performanssina, videona tai tekstinä. Tänä vuonna projekti matkaa New Yorkiin. Sveitsissä osallistumme „Remedies“-videoilla YOUNG DANCE festivaaliin Zugissa.
Minua kiinnostavat tarinat, joita historiankirjoitus ei tunne. Taiteeni avulla valaisen menneisyyttä uudesta perspektiivistä. Rasismi ja kolonialismi ovat toistuvia teemoja, esim. työskennellessäni yhdessä Demounting Louis Agassiz -kollektiivin kanssa, jonka St.Gallenilainen historioitsija ja aktivisti Hans Fässler on perustanut. Kollektiivi on vaatinut Agassizin huipun uudelleennimeämistä Sveitsin Alpeilla vuodesta 2007 lähtien. Louis Agassiz oli sveitsiläis-yhdysvaltalainen pseudotieteilijä ja professori, joka tuki tieteellistä rasismia ja edisti eurokeskeisiä rotuluokitteluja 1800-luvulla.
Projektissa „The Firsts“ luon henkilökuvia afrikkalaisen diasporan kontekstissa henkilöistä, jotka olivat jollain tavalla uuraa uurtavia – kuten esim. Rosa Emilia Clay, ensimmäinen afrikkalainen, joka sai 1899 Suomen kansalaisuuden tai kirjailija James Baldwin, joka oli ensimmäinen Leukerbadin kunnassa elänyt musta.
Kasvoin Zürichin pohjoispuolella kansainvälisessä perheessä. Taitelijaurani alussa käsittelin monimuotoisesti äitini kotimaata Haitia. Vuonna 2014 osallistuin Pariisissa järjestettyyn, tähän mennessä laajimpaan, „Haïti“ -näyttelyyn Grand Palaissa. Isoisäni Georges Remponeau oli yksi 1944 Port-au-Princessä perustetun taidekoulu Le Centre D’Artin perustajajäsenistä. Taidekoulu toimii edelleen.
Suomalaiset museot ovat hankkineet töitäni pysyviin kokoelmiinsa. Näin taiteellisesta kolonialismin tulkinnastani tulee osa Suomen kulttuurihistoriaa. Aika erikoinen tarina.
www.sashahuber.com
Instagram: @remediesuniverse
Sasha Huber (s. 1975 Uster/ZH) on graafikko ja hän on suorittanut visuaalisen kulttuurin maisteritutkinnon Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun yliopistossa. Tällä hetkellä hän on siellä taidetutkimuksen tohtoriopiskelijana. Sashan työ käsittelee kolonialistisia ja postkolonialistisia suhteita, afrikkalaisen ja karibialaisen diasporan kontekstissa pohjaten omaan taustaansa sveitsiläis-haitilaisen perheen lapsena. Vuonna 2018 Sasha Huberille myönnettiin kuvataiteen valtionpalkinto. Hän asuu Helsingissä miehensä Petri Saarikon ja poikansa kanssa.