(mobiili näkymä: haastattelu suomeksi alempana)
Ich verliess meine Heimat zum ersten Mal mit 19 Jahren für einen Au-pair-job in London. Nach dieser ersten grossen Reise in die weite Welt wollte ich natürlich mehr sehen und ging für ein Praktikumsjahr nach Wien. In dieser Zeit rutschte Finnland immer tiefer in die Wirtschaftskrise und unsere Zukunft in Uusikaupunki stand unter unsicheren Sternen. Wir hatten Glück und mein Mann bekam 1992 eine Stelle in der Automobilbranche in Fulda, Deutschland. Während den ersten Monaten half ich weiteren finnischen Familien als Dolmetscherin und trat bald eine Stelle bei einer Spedition an, wo ich für die weltweiten Hilfsgütersendungen der WHO zuständig war. In dieser Rolle flog ich im November 1993 zum ersten Mal nach Genf, um der WHO einen Besuch abzustatten.
Als es in der Automobilbranche in Deutschland um 2005 herum zu kriseln anfing, orientierten wir uns neu und richteten uns in der Ostschweiz ein neues Zuhause ein, nahe der Hilti AG in Liechtenstein, wo mein Mann ab 2006 eine Stelle innehatte. Mit der Zeit lernte ich durch meine finnischen Freundinnen die SVFF kennen und stellte fest, welch wichtige Rolle die Vereinigung bei vielen Finnland-Fans hier in der Schweiz spielt. Ich fühlte mich sofort bei der SVFF richtig angekommen.
Die letzten drei Jahre haben wir im Shanghai gelebt und ich habe festgestellt, dass der Alltag fast überall gleich ist, obwohl man in Shanghai in den durch Mauern umgebenen Wohngebieten, so genannten Compounds, wohnt. Das ist wie ein Dorf mitten in der Stadt. Oft wohnen auch Landsmänner mit interessanten Berufen im gleichen Compound, wie der SRF Korrespondent Pascal Nufer bei uns. Ohne chinesischen Führerschein ist man in Shanghai auf Metro oder Uber angewiesen, um irgendwohin zu kommen. Und ohne Chinesisch-Kenntnisse ist man enorm vom Smartphone abhängig.
In Shanghai habe ich mich bei den Shanghain suomalaiset (Shanghai Finnen) im Vorstand und bei der Shanghain Suomi-koulu (Finnische Schule in Shanghai) als Präsidentin engagiert. Die Shanghai Finnen veranstalten verschiedene Anlässe z. B. an Vappu und Juhannus, Saunaabende und sportliche Aktivitäten. Das absolute Highlight für die finnische Gemeinschaft in Shanghai ist der Ball zum finnischen Unabhängigkeitstag, der in einem wunderschönen Rahmen mit bis zu 400 Gästen gefeiert wird, mit Fahneneinmarsch, Reden, finnischem Buffet und Tanzmusik aus Finnland. Dieser Ball ist der weltweit zweitgrösste Finnenball nach dem Linnanjuhlat des finnischen Präsidenten. In dem Organisationskomitee sind auch der Finnische Generalkonsulat und die finnische Handelskammer in Shanghai vertreten. Ich durfte im OK mitwirken und habe dabei viel gelernt.
Die SVFF bedeutet für mich ein geistiges Zuhause in der Wahlheimat Schweiz zu haben, an den vielfältigen Vereinsanlässen Freunde zu treffen, neue Bekanntschaften zu machen und sich einfach in der vertrauten Atmosphäre wohlzufühlen. Die Schweizerische Vereinigung der Freunde Finnlands bietet für Jung und Alt, für langjährige und neue Mitglieder ein wichtiges Begegnungsforum, wo man ungezwungen seine Bindung zu Finnland und der finnischen Kultur frönen kann. Als Zentralpräsidentin werde ich mein Bestes geben, um die SVFF auch für die zukünftige Generationen vital zu halten. Ich stelle mich gerne den Herausforderungen, die praktisch alle Vereine mit Mitgliederschwund haben und möchte für unsere SVFF-Mitglieder präsent sein sowie mit Freude meinen Teil im Team des Zentralvorstandes leisten. Das Motto Finnlands im Jahr 2017, als wir die 100-jährige Selbständigkeit gefeiert haben, war yhdessä – gemeinsam. Das Motto gefällt mir nach wie vor: Nur gemeinsam sind wir stark und nur gemeinsam können wir in dieser schnelllebigen Zeit unseren Verein lebendig halten.
Kulturell liegen mir vor allem die finnische Literatur und die Musik am Herzen. Lesen und Musizieren wurden mir schon in die Wiege gelegt und weil ich als Kind sehr offen für Neues war, habe ich lesen gelernt, als mein zwei Jahre älterer Bruder in der ersten Klasse mit dem ABC anfing. Aku Ankka kam jeden Mittwoch per Post und wir Kinder kämpften darum, wer als erstes lesen darf. Später war ich eine fleissige Kundin unseres Bibliothekswagens. In der Ostschweiz haben wir ein Kirjakahvila (Literaturcafe), in dem sich eine lockere Gruppe lesebegeisterter Frauen zwei Mal im Jahr trifft, um über ein finnischsprachiges Buch zu reden und dabei natürlich Kaffee zu trinken.
Nach fast drei Jahren in Asien – und drei Monaten Schweiz mit Coronalockdown – bin ich kulturell noch nicht wirklich hier angekommen, aber ich würde gerne eine Kunstausstellung mit einem Finnland-Bezug besuchen und auch wieder einen finnischen Theaterabend in der Schweiz erleben. Auch träume ich davon, in Finnland das vielfältige Kulturangebot des Sommers zu geniessen: Sommertheater, Kunstausstellungen, Lavatanssit, Konzerte … Der Sommer in Finnland ist noch nicht storniert – er fängt gerade erst an!
Tarja Perämäki (Jg. 1964) ist in Alahärmä geboren und aufgewachsen, seit 1988 mit Seppo verheiratet und Mutter von drei erwachsenen Kindern. 2007 zog die diplomierte Betriebswirtschafterin mit ihrer Familie von Deutschland nach Grabs SG. Tarja engagierte sich 2015–2017 als Präsidentin der SVFF Gruppe Ostschweiz und als Mitglied des SVFF Zentralvorstandes (Aktuarin). Nach einem 3-jährigen Aufenthalt in Shanghai ist Tarja nun seit März 2020 wieder in der Schweiz und hält Ausschau nach einer neuen beruflichen Herausforderung im Marketing/Verkauf. Im Mai 2020 wurde sie zur SVFF Zentralpräsidentin gewählt und tritt die Nachfolge von Christoph Werner an. Zu Tarjas liebsten Beschäftigungen gehören die Vereinsarbeit, die wunderschöne Schweiz bereisen, Kaffee trinken und leckere Torten essen, lesen und mit ihrem chinesischen Strassenhund Jack spazieren gehen.
Ensimmäisen kerran lähdin pois Suomesta 19-vuotiaana Lontooseen, au-pairiksi. Kokemusten karttuessa nälkä kasvoi ja halusin nähdä lisää suuresta maailmasta. Niin päädyin harjoittelujaksolle vuodeksi Wieniin. Tuohon aikaan Suomi liukui lamaan, ja suunniteltu elämä Uudessakaupungissa tuntui kovin epävarmalta. Onneksi mieheni löysi 1992 uuden työpaikan autoalalta Saksassa, Fuldan kaupungista. Ensimmäiset kuukaudet tarjosin muille suomalaisille perheille tulkkausapua, mutta pian löysin työn huolintaliikkeestä, jossa koordinoin pääasiassa Maailman Terveysjärjestön tavara-avun kuljetuksia. Tämän työn puitteissa lensin marraskuussa 1993 ensimmäisen kerran Sveitsiin, Geneveen, vierailulle WHO:n pääpaikkaan.
Saksan autoteollisuuden kriisin alkaessa 2005 jouduimme uuden muutoksen eteen ja päädyimme 2006 mieheni uuden työn myötä Itä-Sveitsiin. Koti oli nyt lähellä mieheni työpaikkaa Hilti AG:ssa, Liechtensteinissa. Suomalaisten ystävien kautta tutustuin SVFF:n toimintaan. Pian huomasin, kuinka tärkeää työtä seura Sveitsissä tekee ja päätin osallistua.
Viimeiset kolme vuotta asuimme Shanghaissa. Kiinassa asuessamme sain huomata, että arkemme oli hyvin samanlaista Shanghaissa kuin Sveitsissä, koska asuimme muurien ympäröimässä asuntokompleksissa. Kompleksi oli kuin pieni kylä keskellä kaupunkia, asukit olivat pääasiassa mielenkiintoisissa töissä olevia muita ulkomaalaisia; naapurustossa asui esim. SRF ulkomaankirjeenvaihtaja Pascal Nufer. Ilman kiinalaista ajokorttia liikkuminen tapahtui metrolla tai Uberin palveluja käyttäen. Kännykkä oli Kiinan kieltä osaamattomalle välttämätön apuväline.
Shanghaissa osallistuin ”Shanghain suomalaisten” hallitukseen sekä Shanghain Suomi-koulun toimintaan presidenttinä. Shanghain suomalaiset järjestävät erilaisia tapahtumia, esim. Vappuna ja Juhannuksena, saunailtoja ja urheilutapahtumia. Vuoden kohokohta suomalaisille Shanghaissa on ehdottomasti upeat Itsenäisyyspäivän tanssiaiset, joihin osallistuu jopa 400 vierasta: juhlaan tuodaan Suomen lippu, pidetään puheita, syödään seisovasta pöydästä suomalaisia herkkuja ja tanssitaan suomalaisen tanssimusiikin tahtiin. Tämä Itsenäisyyspäivän juhla on kooltaan seuraava Suomen Presidentin Linnanjuhlien jälkeen. Organisaatioon osallistuu myös Shanghain Suomen Pääkonsulaatti sekä paikallinen kauppakamari. Juhlien järjestämisessä oli kova työ ja sain oppia paljon.
SVFF on minulle suomalaisuuteni henkinen koti Sveitsissä, tapaan ystäviä erilaisissa tapahtumissa, tutustun uusiin ihmisiin ja saan nauttia tutusta tunnelmasta. Seuran ohjelmasta löytyy sisältöä kaiken ikäisille, niin vanhoille kuin uusillekin jäsenille. Seura tukee suomalaisuutta, Suomen kieltä ja kulttuuria. SVFF:n uutena presidenttinä teen kaikkeni, että seuran toiminta säilyy elävänä myös tuleville sukupolville. Olen valmis ottamaan haasteen vastaan ja tekemään töitä seuran keskushallituksen ja kaikkien jäsenten hyväksi. Satavuotisen Suomen motto 2017, oli «yhdessä». Tuo motto on edelleen ajankohtainen: vain yhdessä toimimalla olemme tarpeeksi vahvoja ja pystymme pitämään SVFF:n hengissä nykyajan kiireisessä arjessa.
Suomalaisesta kulttuurista sydäntäni lähellä on erityisesti kirjallisuus ja musiikki. Olen jo lapsesta asti musisoinut ja rakastanut lukemista. Lukemaan opin uteliaisuuttani, kun kaksi vuotta vanhempi veljeni ekaluokkalaisena opetteli aapisen alkeita. Aku Ankka tuli keskiviikkoisin postissa ja me sisarukset kiistelimme siitä, kuka lehden saa lukea ensin. Vanhempana kulutin kirjastoauton sisältöä. Itä-Sveitsissä meillä on «Kirjakahvila» (Literaturcafe), jossa tapaamme kaksi kertaa vuodessa keskustelemaan luetusta suomenkielisestä kirjasta. Ja tietysti juomaan kahvia.
Kolmen Aasian vuoden – ja Sveitsin kolmen kuukauden koronalockdownin – jälkeen en ole vielä oikein päässyt sisälle kulttuuritarjontaan, mutta kävisin mielelläni Suomeen liittyvässä taidenäyttelyssä tai näkisin taas suomalaisen teatteriesityksen täällä Sveitsissä. Haaveilen itsekin Suomen kesän laajasta kulttuuritarjonnasta: kesäteatterista, näyttelyistä, lavatansseista, konserteista … Suomen kesää en ole vielä perunut – se vasta alkaa!
Tarja Perämäki (s. 1964) on syntynyt ja kasvanut Alahärmässä. Hän on vuodesta 1988 naimisissa Sepon kanssa ja kolmen aikuisen lapsen äiti. Vuonna 2007 yo-merkonomi muutti perheineen Saksasta Grabsiin, SG. Tarja toimi 2015–2017 SVFF Itä-Sveitsin paikallisjaoston presidenttinä ja SVFF:n keskushallituksen jäsenenä (Aktuaari). Kolmen Shanghaissa vietetyn vuoden jälkeen Tarja palasi maaliskuussa takaisin Sveitsiin ja etsii uutta työpaikkaa markkinoinin/myynnin alalta. Toukokuussa 2020 hänet valittiin koko SVFF:n presidentiksi (Zentralpräsidentin) Christoph Wernerin luopuessa toimesta. Vapaa-ajallaan Tarja osallistuu mielellään seuratoimintaan, matkustaa Sveitsissä, nauttii kahvista ja pullasta, lukee kirjoja ja käy kävelyllä kiinalaisen katukoira Jackin kanssa.