(mobiili näkymä: haastattelu suomeksi alempana)
Das Klavier ist ein typisches Soloinstrument, weshalb wir Pianisten oft Solisten, Bühnenstars und Anhänger unseres eigenen Weges sind. Die Faszination und Anziehungskraft der vierhändigen Klaviermusik hingegen liegt in der Kammermusik, im gemeinsamen Musizieren. Es geht darum, dem anderen zuzuhören, ihn zu berücksichtigen, Impulse zu geben und vor allem Spass zu haben.
Meine Frau Junko und ich spielen seit 26 Jahren zusammen. Wir haben beide eine Ausbildung zum Konzertpianisten respektive zur Konzertpianistin absolviert und haben im Laufe der Zeit viele Solokonzerte gespielt. Nach und nach nahm uns das gemeinsame Musizieren jedoch mit und heute spielen wir viel seltener Solokonzerte. Oft bleibt nicht genug Zeit für beides, da das Spielen als Duo ein Vollzeitjob ist.
Wir haben 1997 den ersten Preis des Internationalen Klaviertanzwettbewerbs in der Tschechischen Republik gewonnen und dies hat sicherlich einen wichtigen Einfluss auf unsere zunehmende Konzentration auf die Klavierarbeit. Wir waren selbst überrascht über die reichen, umfassenden und weitgehend unbekannten Werke, die für das Klavierduo geschrieben wurden. Jedes Jahr haben wir Meisterwerke gefunden, von denen wir selbst keine Ahnung hatten. Die Öffentlichkeit auf diese Werke aufmerksam zu machen, ist eine wichtige und dankbare Aufgabe für uns.
Unser typischer Arbeitstag umfasst das gemeinsame Üben, das Unterrichten und die Programmgestaltung. Das Finden und Einüben neuer Werke ist eine aufregende und intensive Vollzeitbeschäftigung im wahrsten Sinne des Wortes. Die darstellenden Künste streben zunehmend nach Perfektion und verschieben die Grenzen immer weiter. Wenn das Ziel die vollständige Interpretation und das technische Können sind, ist es wichtig, die eigenen Grenzen zu akzeptieren. Vielleicht ist es das Wichtigste im Lernprozess, in Bewegung zu sein und zu erkennen, dass man sie überwinden kann, wenn man an Grenzen stösst. Und gleich dahinter findet sich eine ganz neue Wahrheit.
In die Schweiz gekommen bin ich dank Homero Francesch, einem der gefragtesten Pianisten Europas. 1985 gab er eine Meisterklasse beim Savonlinna Opera Festival. Ich war auf diesem Kurs und er versprach, mich zu seiner Meisterklasse an der Zürcher Hochschule für Musik zu holen. Auf diesem Weg bin ich geblieben. Einige Jahre später traf ich Junko Mizuno, eine hübsche und talentierte japanische Pianistin, die in derselben Meisterklasse studierte. Eines Tages versprach sie mir zu helfen, einen Knopf anzunähen, der von meiner Jacke gefallen war. Der Knopf fand bald seinen Platz und letzten Sommer feierten wir unseren 25. Hochzeitstag.
Als Finne habe ich seit meiner Kindheit eine enge Beziehung zum Wald. Auch hier in der Schweiz führt mich mein Weg fast täglich dorthin. Wir leben direkt am Rande eines grossen Waldes, daher ist es schwierig, dem Summen des Waldes zu widerstehen. Eine andere Sache, die wir hier täglich geniessen, ist die Sauna. Meine Frau Junko ist ebenfalls eine grosse Freundin der finnischen Sauna. In der Sauna können wir uns von anstrengenden Tagen und den körperlichen Belastungen beim Klavierspielen erholen.
Da wir aus sehr unterschiedlichen Kulturen stammen, kann man sich leicht vorstellen, dass wir auch in Bezug auf das Essen vielseitig beeinflusst sind. Junko ist eine grossartige Köchin und deshalb hat die japanische Küche einen ganz besonderen Stellenwert in unserer Ernährung.
Ein Kulturtipp? Wann immer sich die Gelegenheit ergibt, greife ich nach einem Buch. Meine jüngsten Entdeckungen sind die unglaublich guten Schriftstellerinnen Elizabeth Strout, Lucia Berlin und Olga Tokarczuk.
Ein Kulturtipp mit Bezug zu Finnland? Besonders die finnische Musikausbildung gilt als Weltklasse. Viele Komponisten, Instrumentalisten, Sänger und Dirigenten haben grosse internationale Karrieren geschafft. Deshalb kann ich finnische Opern, Orchester und alle anderen internationalen Künstler wärmstens empfehlen. Sie zu hören ist immer ein Erlebnis!
Teemu und Junko Holma leben und arbeiten in Gränichen, Kanton Aargau. Teemu studierte an der Sibelius-Akademie in Helsinki bei Professor Tapani Valsta und an der Zürcher Hochschule für Musik bei Professor Homero Francesch. 1997 gewann er gemeinsam mit seiner Frau, der Pianistin Junko Holma, den 1. Preis beim Internationalen Klaviertanzwettbewerb in Gräfenberg, Tschechische Republik. Sie gewannen auch den Schubert-Preis für die besten Aufführungen von Schuberts Werken. Sie haben zwei Kinder, Sophie (20) und Erik (19).
Piano on tyypillinen soolosoitin, ja siksi me pianistit olemmekin usein solisteja, lavatähtiä ja oman tiemme kulkijoita. Nelikätisen pianomusiikin kiehtovuus ja vetovoima piilee sen sijaan kamarimusiikillisuudessa, yhdessä musisoinnissa. Se on toisen kuuntelemista, huomioon ottamista, impulssien antamista ja ennen kaikkea hauskaa.
Olemme soittaneet yhdessä jo 26 vuotta. Meillä molemmilla on konserttipianistin koulutus ja aikanaan soitimme paljon juuri soolokonsertteja. Vähitellen yhdessä musisointi vei kuitenkin mukanaan ja nykyään soitamme soolokonsertteja paljon vähemmän. Aikaa ei useinkaan riitä molempiin, koska duon soittaminen on varsin täysipäiväistä työtä.
Voitimme vuonna 1997 ensimmäisen palkinnon kansainvälisessä pianoduokilpailussa Tsekin tasavallassa, ja sillä oli varmasti tärkeä vaikutus siihen, että keskityimme yhä enemmän pianoduotyöskentelyyn. Meille oli myös yllätys, kuinka rikas, laaja ja suurimmalta osin lähes tuntematon pianoduolle sävelletty kirjallisuus on. Joka vuosi olemme löytäneet mestariteoksia, joiden olemassaolosta meillä itselläkään ei ole ollut aavistustakaan. Näiden teosten tuominen suuren yleisön tietoisuuteen on meille tärkeä ja kiitollinen tehtävä.
Tyypillinen työpäivämme sisältää harjoittelua yksin ja yhdessä, opetustyötä ja ohjelmien suunnittelua. Uuden ohjelmiston etsintä ja harjoittelu on mielenkiintoista ja intensiivistä, kokopäivätyötä sanan varsinaisessa merkityksessä. Esittävä taide on täydellisyyden tavoittelua, rajojen siirtämistä yhä kauemmas. Kun tavoitteena on täydellinen tulkinta ja tekninen hallinta, oman rajallisuutensa hyväksyminen on tärkeää. Ehkä tärkeintä oppimisprosessissa on liikkeellä oleminen ja sen huomaaminen, että seinän tullessa vastaan senkin voi kiertää. Ja juuri sen seinän takaa voikin löytyä aivan uusi todellisuus.
Vuonna 1985 yksi Euroopan kysytyimmistä pianisteista Homero Francesch piti mestarikurssin Savonlinnan oopperajuhlien yhteydessä. Olin tuolla kurssilla ja hän lupasi ottaa minut mestariluokalleen Zürichin musiikkikorkeakouluun.
Sillä tiellä olen vieläkin. Muutamaa vuotta myöhemmin tutustuin samalle mestariluokalle opiskelemaan tulleeseen sievään ja lahjakkaaseen japanilaiseen pianistiin Junko Mizunoon. Eräänä päivänä hän lupasi auttaa takistani pudonneen napin ompelemisessa. Nappi löysi pian paikkansa ja viime kesänä juhlimme 25-vuotishääpäiväämme.
Suomalaisena minulla on jo lapsuudesta asti ollut läheinen suhde metsään. Se on paikka, jonne täällä Sveitsissäkin lähes päivittäin löydän tieni. Asumme aivan suuren metsän reunassa, joten metsän huminan kutsua on siksikin vaikea vastustaa. Toinen perisuomalainen asia, josta nautimme täällä päivittäin, on sauna. Myös vaimoni Junko on suuri suomalaisen saunan ystävä. Saunan löylyissä voimme rentoutua päivän kiireistä ja myös pianonsoiton fyysisistä rasituksista.
Koska olemme lähtöisin aivan erilaisista kulttuureista, on helppoa kuvitella, että myös ruoan suhteen saamme vaikutteita monelta taholta. Junko on mainio kokki, ja niinpä japanilaisella keittiöllä on ruokavaliossamme aivan erityinen sija.
Mitä muuta kulttuuria kulutat? Aina kun mahdollisuus on, tartun kirjaan. Viimeisimpiä löytöjäni ovat uskomattoman hienot naiskirjailijat Elizabeth Strout, Lucia Berlin ja Olga Tokarczuk.
Mitä suomalaista kulttuuria suosittelisit? Suomalainen musiikkikoulutus on tunnetusti maailman huippuluokkaa. Monet säveltäjät, instrumentalistit, laulajat ja kapellimestarit ovat luoneet hienon kansainvälisen uran. Siksi voin lämpimästi suositella suomalaista oopperaa, orkestereita ja kaikkia muita kansainvälisen tason taiteilijoita. Heidän kuulemisensa on aina elämys!
Teemu ja Junko Holma elävät ja työskentelevät Gränichenissa, Aargaun kantonissa. Teemu Opiskeli Sibelius-Akatemiassa Helsingissä Professori Tapani Valstan oppilaana ja Zürichin musiikkikorkeakoulussa professori Homero Franceschin mestariluokalla. Hän voitti vaimonsa, pianisti Junko Holman kanssa 1997 1. palkinnon kansainvälisessä pianoduokilpailussa Gräfenbergissä Tsekin tasavallassa. He voittivat myös Schubert-palkinnon parhaista Schubertin teosten esityksistä. Heille on kaksi lasta, Sophie (20) ja Erik (19).