Hinter einer aktiven und gut organisierten Schule stecken Jahrzehnte Arbeit, wofür wir unseren Vorgängerinnen und Vorgängern in der finnischen Schule zu danken haben. Nun sind wir an der Reihe und stellen mit unserer Arbeit sicher, dass dies auch in Zukunft so bleibt. Wir haben kompetente Lehrkräfte, aktive Eltern und in der Schulverwaltung ein eng zusammenarbeitendes Team. Nebst dem pädagogischen Knowhow fehlt es uns auch nicht an der Motivation, gemeinsam immer effizienter zusammenzuarbeiten. All dies bildet einen positiven Rahmen, welcher die finnische Schule Zürich auch zu einem attraktiven Arbeitsplatz für Lehrkräfte macht, wo der Unterricht auf einem hohen Niveau stattfindet und und welcher unsere Tätigkeit einen hohen Stellenwert in der Gemeinschaft der Auslandfinnen verleiht.
Die finnische Schule wird mit Unterstützung des finnischen Staats betrieben und hat den HSK-Status (Heimatliche Sprache und Kultur), was bedeutet, dass wir eine offizielle Ausbildungsstätte des Kantons Zürich für heimatliche Sprache und Kultur sind. Wir sehen es daher auch als unsere Verpflichtung, aktiv und gut organisiert zu sein und so die finnischen Sprachkenntnisse der Kinder und Jugendlichen in der Schweiz bestmöglich zu fördern und zu unterstützen. Ein Austausch mit anderen HSK-Schulen findet auch statt und ist sehr bereichernd: wir können viel voneinander lernen.
Ich bin nun seit rund 5 Jahren in der finnischen Schule Zürich tätig. Der HSK-Status wurde bereits vor langer Zeit verliehen, in 1996. Solche Meilensteine kenne ich also aus der Geschichte der Schule, die vor 10 Jahren veröffentlicht wurde. Selbstverständlich werden Jubiläen immer gefeiert und das diesjährige 40-Jahre-Jubiläum wird ein Highlight meiner Suomi-Koulu-Karriere. Aber auch unter dem Jahr können sich die Schülerinnen und Schüler auf Highlights wie den Besuch des Joulupukki (Weihnachtsmann) am traditionellen Weihnachtsfest freuen.
Die Pandemie war eine noch nie dagewesene Herausforderung und manchmal gab es Planänderungen von einem Tag auf den anderen. Dies hat von allen viel Flexibilität gefordert. Ich kann mich nur von Herzen bei den Lehrkräften bedanken und bewundere ihren Einfallsreichtum und ihre Spontaneität, mit denen sie ihren Lehrplan an einen virtuellen Fernunterricht angepasst haben. Eine virtuelle Klasse bleibt übrigens auch im nächsten Jahr bestehen. Während der Pandemie hatten unsere Schülerinnen und Schüler die Möglichkeit, statt der physischen Bibliothek eine Sammlung digitaler Kinderbücher zu nutzen. Dieser Dienst war in vielen Familien in regem Gebrauch. Auch andere virtuelle Materialien und Spiele, die für gut befunden wurden, werden selbstverständlich weiterhin genutzt.
Meiner Meinung nach hat die Pandemie auch die finnischen Schulen überall in der Welt näher zusammengebracht, da an den virtuellen Angeboten nun ja von überall her teilgenommen werden konnte. Auch wenn solche virtuellen Schulungen natürlich kein Ersatz für physische Treffen sind, so finde ich dies gerade für die finnischen Schulen dieser Welt eine gut funktionierende Unterstützung.
Nun freuen wir uns, diesen Juni die lange geplante 40-Jahre-Feier zu begehen, die viele Ressourcen in Anspruch genommen hat. Weitere Projekte nehmen wir danach in Angriff, aber zuerst ist es Zeit, diesen Moment zu geniessen, durchzuatmen und sich zu freuen, dass wir wieder gemeinsam feiern dürfen.
Unsere Wünsche und Pläne für die Zukunft der finnischen Schule Zürich sind natürlich zahlreich und an Arbeit mangelt es sicher nicht, zum Beispiel im Bezug auf die Finanzierung der finnischen Schulen, die Zusammenarbeit der weltweiten Standorte und auch die Forschung in diesem Bereich. In Zürich beschäftigen uns aktuell vor allem die Räumlichkeiten der Schule. Zur Zeit decken die Räume im Schulhaus Waidhalde und in der Schule Bergli den Bedarf gut und eignen sich für den Unterricht in kleinen Gruppen und nach Altersklasse. Damit dies auch in Zukunft der Fall ist – für alle HSK-Schulen – braucht es eine engere Zusammenarbeit zwischen den obligatorischen Schulen und den HSK-Anbietern. Die HSK-Schulen werden leider noch nicht genug vom obligatorischen Schulsystem wahrgenommen und berücksichtigt. Andererseits gibt es sicher auch viel Potenzial im Netzwerk der Auslandfinninnen und -finnen im Raum Zürich, was wir stärker in unseren Tätigkeiten nutzen könnten. Vielerlei Herausforderungen also, aber gerade dies macht die Arbeit für die finnische Schule so spannend und bereichernd.
Heidi Poutanen (1989) stammt aus Nakkila, Finnland und lebt seit rund 5 Jahren in der Schweiz. Ihren Namen trägt sie dank der Heidi-Bücher von Johanna Spyri, ein Weg in das Alpenland scheint also vorbestimmt gewesen zu sein. Heidi Poutanen ist augebildete Sprachlehrerin und schloss 2022 an der Universität Helsinki ein Doktorat in Linguistik ab. Heidi Poutanen ist seit 2017 an der finnischen Schule Zürich tätig, zunächst als Lehrerin und die vergangenen zwei Jahre als Schulleiterin und Vorstandspräsidentin.
Aktiivisen ja järjestäytyneen koulun taustalla on vuosikymmenten työ, josta saamme kiittää aikaisempia Suomi-kouluaktiiveja. Nyt me vuorostamme teemme töitä sen eteen, että koulu on tätä myös tulevaisuudessa. Meillä on ammattitaitoiset opettajat, aktiiviset vanhemmat ja koulun hallinnossa erittäin tiiviisti yhteistyötä tekevä tiimi. Meiltä löytyy pedagogista osaamista ja halua entisestään parantaa yhteisön toimintaa. Näistä syntyy positiivinen kehä, jonka myötä Zürichin Suomi-koulu houkuttelee päteviä opettajia, opetus on laadukasta ja näiden tekijöiden myötä toiminta koetaan merkityksellisenä ja tärkeänä ulkosuomalaisten keskuudessa.
Toimimme Suomesta saatavan valtionavustuksen turvin ja koulullamme on HSK-status (Heimatliche Sprache und Kultur), eli olemme osa Zürichin kantonin virallista kotikielen ja kulttuurin opetusta. Siksi näen sen myös velvollisuudeksemme toimia aktiivisesti ja järjestäytyneesti ja näin parhain mahdollisin tavoin tukea ja kehittää Zürichin alueen suomalaistaustaisten lasten ja nuorten suomen kielen taitoa. Tapaan myös muiden kieliryhmien HSK-opetuksen tarjoajia säännöllisesti, ja nämä ovat erittäin antoisia kohtaamisia: voimme oppia toisiltamme paljon.
Olen ollut koulun toiminnassa mukana vasta viitisen vuotta, joten olen itse tutustunut koulun historiaan ennen kaikkea kymmenen vuotta sitten ilmestyneen historiikin kautta. Tärkeä merkkipaalu oli HSK-statuksen saaminen koulullemme vuonna 1996. Koulun pyöreitä vuosia on tietysti aina muistettu juhlallisuuksin, ja oman Suomi-koulu-urani kohokohta on ehdottomasti koulun tämänvuotiset 40-vuotisjuhlat. Toki jokaisena lukuvuonna haluamme tarjota oppilaille kohokohtia, joista voisin mainita esimerkiksi perinteisen joulujuhlamme, missä myös joulupukilla on ollut tapana vierailla.
Pandemia oli ennennäkemätön haaste, ja jouduimme muuttamaan suunnitelmia jopa päivän varoitusajalla. Tämä vaati paljon joustavuutta kaikilta osapuolilta. En voi kuin sydämestäni kiittää opettajia ja ihailla kekseliäisyyttä ja heittäytymiskykyä, joiden avulla he muokkasivat opetuksensa etäopetuksen raameihin sopivaksi. Erityisesti vanhempien oppilaiden ryhmissä etäopetuksesta saatiin erittäin hyviä kokemuksia. Sen myötä meillä jatkuukin yksi etäryhmä edelleen myös ensi lukuvuonna. Pandemia-aikana oppilailla oli myös mahdollisuus käyttää digitaalista kuvakirjakokoelmaa perinteisen kirjastomme sijaan, ja tämä palvelu oli ahkerassa käytössä monessa perheessä. Etäopetuksessa hyväksi koettuja digitaalisia aineistoja ja pelejä voimme toki hyödyntää edelleen myös lähiopetuksessa.
Mielestäni myös maailmalla toimivien Suomi-koulujen yhteistyö tiivistyi pandemia-aikana, koska eri tahoilla järjestettyihin koulutuksiin oli mahdollista osallistua verkkovälitteisesti mistä päin maailmaa tahansa. Vaikka etäkoulutukset eivät tietenkään kaikilta osin korvaa lähitapaamisia, ovat ne kuitenkin, erityisesti eri puolilla maailmaa toimivien Suomi-koulujen kannalta, erittäin toimiva yhteistyömuoto.
Koulun 40-vuotisjuhlaa on suunniteltu pitkään ja se on sitonut paljon resursseja, joten seuraavat suuremmat, konkreettiset suunnitelmat tulevaisuudelle teemme vasta juhlien jälkeen. Nyt on aika hengähtää ja nauttia tästä hetkestä ja siitä, että vihdoinkin voimme taas juhlia yhdessä!
Tulevaisuuden Suomi-kouluun liittyvä suunnittelu- ja toivelista on toki pitkä, ja työtä riittää monella saralla esimerkiksi Suomi-koulujen rahoitukseen, maailmalla toimivien Suomi-koulujen yhteistyön tiivistämiseen ja alan tutkimukseen liittyen. Täällä Zürichissä ajankohtainen kysymys on erityisesti opetustilojen riittävyys. Meillä on tällä hetkellä Schulhaus Waidhaldessa ja Schule Berglissä hyvät ja tarkoituksenmukaiset tilat, jotka mahdollistavat opetuksen pienellä luokkakoolla ikäryhmittäin. Jotta näin olisi myös jatkossa, ja kaikissa HSK-kouluissa, vaatii kuitenkin yhteistyön tiivistämistä HSK:n ja perusopetuksen järjestäjien välillä. Näymme ja kuuluumme perusopetuksen puolella aivan liian vähän. Toisaalta myös ulkosuomalaisverkostossa täällä Zürichin seudulla on varmasti paljon potentiaalia, jota voisimme hyödyntää entistä enemmän toiminnassamme. Monenlaista työnsarkaa siis riittää, mutta se juuri tekeekin tästä Suomi-koulutyöstä niin mielenkiintoista ja antoisaa!
Heidi Poutanen (s. 1989) on kotoisin Nakkilasta ja asunut Zürichissä reilut viisi vuotta. Hän sai nimensä Johanna Spyrin kirjoista, joten liekö sattumaa, että tie johti alppimaahan.
Heidi on koulutukseltaan kieltenopettaja ja valmistui filosofian tohtoriksi Helsingin yliopiston kielentutkimuksen tohtoriohjelmasta vuonna 2022. Zürichin Suomi-koulun toimintaan hän tuli mukaan vuonna 2017 ensin opettajana, ja viimeiset kaksi vuotta hän on toiminut koulunjohtajana ja yhdistyksen puheenjohtajana.