SVFF Kulturmail März 2025 – Interview mit Trio Elpa
Ihr habt nun die Schweiz gewählt, um eure Karriere weiterzuverfolgen. Welche Faszination hat die Schweiz für euch? Gibt es Dinge oder Gefühle, die man nicht aus dem Norden hierher „importieren“ kann, was weckt dein Heimweh?
Julia: Ich hatte von Anfang an das Gefühl, dass ich mich gut in der Schweiz eingelebt habe und während meines Austauschjahres habe ich viele Beziehungen aufgebaut, die mir die Rückkehr erleichtert haben. Nachdem ich im Winter 2023 mein Masterstudium in Musik abgeschlossen hatte, stand für mich bereits fest, dass ich erleben wollte, wie es ist, dauerhaft in der Schweiz zu leben. Auch die etwas längeren Sommer und weniger strengen Winter waren attraktiv und ich habe das Gefühl, dass ich als Musikerin jetzt noch mehr Möglichkeiten habe, meine Karriere vielseitig zu gestalten und voranzutreiben. Am meisten vermisse ich an Finnland natürlich meine Familie und Freunde, aber genau so meine Lieblingstraditionen, wie Mittsommer und den 1. Mai. Auch die Mökki-Kultur mit der Sauna, die mir am Herzen liegt, ist in der Schweiz schwer zu erleben
Anastasija: Ich finde die Landschaft in der Schweiz absolut atemberaubend und die Vielfalt hier ist wirklich beeindruckend, von der Kultur bis hin zu den Sprachen und darüber hinaus. Natürlich vermisse ich oft lettische Traditionen und Feste, die einzigartig sind, sowie den jahreszeitlichen Wechsel, der deutlich ausgeprägter ist.
Elise: Die Schweiz hat einen ganz besonderen Charme – nicht nur wegen der atemberaubenden Landschaften, sondern auch wegen der hohen Wertschätzung der Musik. Doch es gibt Dinge von zu Hause, die man einfach nicht mitnehmen kann. Der Duft des Waldes nach dem Regen, die tiefe Stille eines schwedischen Wintermorgens oder das Gefühl endloser Sommernächte, in denen die Sonne kaum untergeht – das werde ich immer vermissen. Manchmal ist es gar nichts Konkretes, sondern nur eine bestimmte Stimmung, eine Art zu leben, die mir das Gefühl von Zuhause gibt. Musik hat jedoch die unglaubliche Fähigkeit, jedem Ort ein vertrautes Gefühl zu verleihen. Wenn ich spiele, ist es, als könnte ich ein kleines Stück Schweden mit mir tragen, egal wo ich bin.
Mit Trio Elpa habt ihr noch weitere Nationalitäten ins Spiel gebracht. Versteht man sich unter Expats oder hat jede von euch ihre ganz individuelle Erfahrung gemacht?
Julia: Ich selbst habe versucht, mich so gut wie möglich mit der Schweizer Denkweise vertraut zu machen und habe nach zwei Jahren Deutsch und Schweizerdeutsch ganz gut gelernt. Sprache ist ein grosser Teil der Kultur und ich verstehe auch vollkommen, warum viele meiner Freunde und Kollegen Schwierigkeiten mit der Integration haben. Der Mut, sein Glück in einem neuen Land zu versuchen, ist jedoch für uns alle im Trio eine wesentliche Gemeinsamkeit, weshalb wir alle genügend Verständnis für die Herausforderungen des anderen haben. Neben der Musik, die wir gemeinsam machen, sind wir einander auch eine wertvolle moralische Unterstützung. Das stärkt unsere Zusammenarbeit, was sich auch in der Musik widerspiegelt.
Ihr lasst euch unter anderem auch von Gedichten inspirieren. Ist die Musik auch ein Stück Heimat? Macht man sich seine eigene Welt in der Musik?
Julia: Bei der Planung unseres ersten Projekts „Poies“ war die Idee, Poesie und Musik zu verbinden, von Anfang an vorhanden. Ich denke, dass der gemeinsame Aufbau eines interessanten Konzertprogramms und der gesamte Prozess eine grossartige Möglichkeit für uns war, uns kennenzulernen, sowohl als Menschen als auch als Musiker. Das Rezitieren eines Gedichts meiner geliebten Dichterin Aale Tynn auf Finnisch machte die Konzerte für mich besonders bedeutungsvoll und einzigartig. Ich glaube, dass wir weiterhin Elemente von unseren eigenen Wurzeln einbringen werden.
Anastasija: Ich glaube, dass wir immer unsere eigene Welt oder unsere eigenen Emotionen erschaffen und teilen, die unweigerlich mit persönlichen und gesellschaftlichen Erfahrungen verbunden sind. In unserem Projekt war es uns wichtig, unterrepräsentierte, moderne Horntriomusik in den Vordergrund zu rücken. Die Kombination aus Horn, Violine und Klavier ist eher unüblich Gedichte aus unseren Heimatländern einzubeziehen, war Julias brillante Idee – ein Stück unserer Wurzeln in das Projekt einzubringen, was es persönlicher und einzigartiger machte. Mir wurde erst bewusst, wieviel mir das persönlich bedeutet, als ich auf der Bühne stand und die Gedichte meines geliebten Imants Ziedonis las. Ich würde auch in Zukunft gerne Musik aus unseren Ländern einbeziehen.
Elise: Absolut – Musik ist eine Art Heimat. Sie ist ein Ort, an dem wir zu uns selbst zurückkehren können, egal wo wir uns auf der Welt befinden. Genau wie Poesie erschafft Musik ihr eigenes Universum, das wir gestalten und bewohnen können. Wenn Worte und Melodien zusammenkommen, erzählen sie nicht nur eine Geschichte – sie erzeugen ein Gefühl, einen Raum, in dem sowohl Musiker als auch Zuhörer etwas Persönliches und Wahres finden können.
Für diese Tour wollten wir die tiefe Verbindung zwischen Musik und Poesie erforschen und wie sie sich gegenseitig reflektieren und verstärken. Der Auswahlprozess war sehr intuitiv – wir suchten nach Stücken, die dieselbe Sprache sprechen, auch wenn das eine in Worten und das andere in Tönen geschrieben ist. Ziel war es, etwas Organisches zu schaffen, etwas, das sich anfühlt, als hätte es schon immer zusammengehört.
Letztlich geht es bei diesem Projekt ums Geschichtenerzählen – darum, zwei Kunstformen zusammenzubringen, die schon immer miteinander verbunden waren, und das Publikum in diese Welt einzuladen.
2025 ist bereits mit zahlreichen Konzerten gestartet. Worauf darf man in 2025 gespannt sein?
Julia: Ich bin sehr zufrieden mit dem Resultat, das wir mit der „Poiesis“-Konzerttournee geschaffen haben und dass wir im letzten Jahr gemeinsam so viel Neues lernen konnten. Unsere Zusammenarbeit funktioniert super und ich freue mich schon darauf, wieder mit Elise und Anastasija aufzutreten. Es gibt bereits viele Ideen für die Zukunft, und ich freue mich besonders darauf, zu den Ursprüngen des Waldhorntrios, zur Musik der Romantik, vorzudringen.
Kurzbiographie
Das Trio Elpa besteht aus Julia Leskinen (Waldhorn), Elise Vats Jonsson (Violine) und Anastasija Raspopova (Klavier). Die drei Musikerinnen stammen aus verschiedenen Ländern – Finnland, Schweden und Lettland –, doch ihre Wege führten sie in die Schweiz, wo sie nun gemeinsam in ihrer neuen Heimat auftreten. Derzeit sind sie in den Kantonen Basel, Zürich und Zug ansässig. Alle drei Mitglieder des Trios Elpa haben ihre Instrumente und klassische Musik an weltbekannten Universitäten studiert. Das Trio Elpa entstand aus ihrer gemeinsamen Leidenschaft für Poesie und ihrer tiefen Liebe zur Musik. Ihre erste Konzerttournee in der Deutschschweiz fand Anfang des Jahres 2025 unter dem Titel „Poiesis“ statt. Die vier Konzerte in Olten, Basel, Zürich und Zug waren eine perfekte Ouvertüre für ihre gemeinsame Reise.
www.instagram.com/trioelpa
SVFF Kulttuuritiedote huhtikuu 2025 – Haastateltavana Trio Elpa
Olette valinneet Sveitsin taiteelliseksi kodiksenne. Mikä teitä kiehtoo Sveitsissä? Onko asioita tai tunteita, joita ei voi ”maahantuoda” tänne pohjoisesta, jotka aiheuttavat koti-ikävää?
Julia: Koin heti alusta asti sopeutuvani Sveitsiin hyvin ja rakensin vaihtovuoteni aikana jo paljon kestäviä ihmissuhteita, joiden vuoksi palaaminen oli helpompaa. Valmistuttuani sitten musiikin maisteriksi talvella 2023 olin jo päättänyt, että haluan lähteä kokeilemaan elämää pysyvästi Sveitsiin. Hieman pidemmät kesät ja vähemmän karut talvet houkuttelivat myös ja koen, että muusikkona minulla on nyt entistä enemmän mahdollisuuksia päästä toteuttamaan uraani monipuolisesti. Suomesta ikävöin eniten tietenkin perhettäni ja ystäviäni, mutta totta kai myös lempiperinteitäni, kuten juhannusta ja vappua. Itselleni rakas mökkeilykulttuuri saunoineen on myös jotakin, mitä on vaikea sellaisenaan Sveitsistä löytää.
Anastasija: Maisemat täällä Sveitsissä ovat mielestäni aivan uskomattomia, ja monimuotoisuus on todella vaikuttavaa, kulttuurista kieliin ja paljon muuhun. Tietenkin kaipaan usein latvialaisia perinteitä ja juhlia, jotka ovat meille ainutlaatuisia, sekä vuodenaikojen vaihteluita, jotka ovat Latviassa selkeämpiä.
Elise: Sveitsillä on erityinen viehätysvoima – se ei johdu vain upeista maisemista vaan myös siitä, että musiikkia arvostetaan täällä niin paljon. On kuitenkin asioita, joita ei voi tuoda mukanaan kotimaasta. Metsän tuoksu sateen jälkeen, ruotsalaisen talviaamun syvä hiljaisuus tai loputtomien kesäiltojen tunne, jolloin aurinko tuskin laskee – näitä asioita tulen aina kaipaamaan. Joskus se ei ole edes jotain tiettyä, vaan vain tietty ilmapiiri, tapa olla, joka saa minut tuntemaan oloni kotoisaksi tai potemaan koti-ikävää. Musiikilla on kuitenkin uskomaton tapa saada mikä tahansa paikka tuntumaan tutulta. Kun soitan, on kuin voisin kantaa mukanani pienen palan Ruotsia, olinpa missä tahansa.
Trio Elpan muusikot tulevat eri maista. Tulevatko expatit keskenään toimeen ja millaisia haasteita teillä on ollut?
Julia: Olen itse pyrkinyt pääsemään sveitsiläiseen mielenmaailmaan mahdollisimman hyvin mukaan, ja olenkin oppinut saksan kielen sekä sveitsinsaksan kahden vuoden jälkeen melko hyvin. Kieli on hurjan iso osa kulttuuria, ja ymmärrän myös hyvin, miksi monet ystävistäni ja kollegoistani kamppailevat integroitumisen kanssa. Rohkeus koettaa onneaan uudessa maassa on kuitenkin meille kaikille trion jäsenille merkittävä yhteinen tekijä, minkä vuoksi meillä kaikilla riittää ymmärrystä toistemme haasteisiin. Harjoitusten ohessa toimimme myös oivana vertaistukena toisillemme. Tämä vahvistaa yhteistyötämme, mikä heijastuu myös soittoomme.
Sinua inspiroi myös muun muassa runous. Onko musiikki myös pala kotia? Luotko musiikilla oman maailmasi? Lukijamme eivät ehkä vielä tunne teitä ja ovat uteliaita konseptista ja siitä, miten lähditte valitsemaan musiikkia ja runoutta kiertueelle.
Julia: Suunnitellessamme ensimmäistä projektiamme “Poiesista” ajatus runouden ja musiikin yhdistämisestä oli mukana jo alusta asti. Mielestäni mielenkiintoisen konserttiohjelmiston rakentaminen yhdessä, ja itse asiassa koko prosessi, oli meille loistava tapa tutustua toisiimme niin ihmisinä kuin muusikkoinakin. Itselleni rakkaan runoilija Aale Tynnin runon lausuminen suomen kielellä teki konserteista erityisen merkityksellisiä ja ainutlaatuisia. Uskon, että tulemme tuomaan jatkossakin elementtejä omista juuristamme mukaan.
Anastasija: Uskon, että luomme ja jaamme aina oman maailmamme tai tunteemme, jotka väistämättä liittyvät sekä henkilökohtaisiin että yhteiskunnallisiin kokemuksiin. Tässä hankkeessa meille oli tärkeää valottaa aliedustettua, modernia musiikkia torvitriolle. Torven, viulun ja pianon yhdistelmä ei ole kovin yleinen. Kotimaidemme runouden sisällyttäminen projektiin oli Julian loistava idea – se toi projektiin palan juuriamme, mikä teki siitä henkilökohtaisemman ja ainutlaatuisemman. En tajunnut, miten syvästi se koski minua henkilökohtaisesti, ennen kuin seisoin lavalla lukemassa rakkaan Imants Ziedonisin runoja. Haluaisin sisällyttää musiikkia maistamme myös tulevaisuudessa.
Elise: Ehdottomasti – musiikki on hyvin paljon eräänlainen koti. Se on paikka, jossa voimme palata omaan itseemme riippumatta siitä, missä päin maailmaa olemme. Aivan kuten runous, musiikki luo oman universuminsa, jota voimme muokata ja jossa voimme asua. Kun sanat ja melodiat yhdistyvät, ne eivät vain kerro tarinaa – ne luovat tunteen, tilan, jossa sekä muusikko että kuulija voivat löytää jotain henkilökohtaista ja aitoa.
Tällä kiertueella halusimme tutkia musiikin ja runouden välistä syvää yhteyttä ja sitä, miten ne heijastavat ja vahvistavat toisiaan. Valintaprosessi oli hyvin intuitiivinen – etsimme kappaleita, jotka puhuivat samaa kieltä, vaikka toinen olisi kirjoitettu sanoin ja toinen sävelin. Tavoitteena oli luoda jotakin orgaanista, jotakin, joka tuntuu kuin se olisi aina kuulunut yhteen.
Viime kädessä tässä hankkeessa on kyse tarinankerronnasta – kahden taidemuodon yhdistämisestä, jotka ovat aina olleet yhteydessä toisiinsa, ja yleisön kutsumisesta tähän yhteiseen maailmaan.
Vuosi 2025 on jo startannut lukuisilla konserteilla. Mitä vuosi 2025 tuo toivottavasti tullessaan?
Julia: Olen erittäin tyytyväinen luomaamme lopputulokseen “Poiesis”-konserttikiertueen kanssa ja siihen, että olemme saaneet yhdessä oppia niin paljon uutta viime vuoden aikana. Yhteistyömme toimii hienosti, ja odotan jo innolla, että pääsen taas esiintymään Elisen ja Anastasijan kanssa. Tulevaisuuden varalle on jo paljon ideoita ja itse odotan erityisesti, että pääsemme pureutumaan myös käyrätorvitrion alkulähteille, romantiikan ajan musiikin pariin.
Trio Elpaan kuuluvat Julia Leskinen (käyrätorvi), Elise Vats Jonsson (viulu) ja Anastasija Raspopova (piano). Kolme muusikkoa ovat kotoisin eri maista – Suomesta, Ruotsista ja Latviasta – mutta heidän tiensä johtivat heidät Sveitsiin, jossa he nyt esiintyvät yhdessä uudessa asuinmaassaan. He asuvat tällä hetkellä Baselin, Zürichin ja Zugin kantoneissa. Kaikki Trio Elpan kolme jäsentä ovat opiskelleet instrumenttejaan ja klassista musiikkia maailmankuuluissa yliopistoissa. Trio Elpa syntyi heidän yhteisestä intohimostaan runouteen ja syvästä rakkaudestaan musiikkiin. Heidän ensimmäinen konserttikiertueensa saksankielisessä Sveitsissä järjestettiin vuoden 2025 alussa nimellä ”Poiesis”. Neljä konserttia Oltenissa, Baselissa, Zürichissä ja Zugissa olivat täydellinen alkusoitto heidän yhteiselle matkalleen.
www.instagram.com/trioelpa