Mein Interesse an der Kunst und insbesondere an Fotografie und Film ist in meinem letzten Jahr am Gymnasium entstanden. Anschliessend begann ich das Bachelorstudium an der FAMU in Prag (Film- und Fernsehfakultät der Akademie der Musischen Künste). Meine Faszination für die Künste und besonders das Medium Film hat sich seither nur vertieft.
In meinen Projekten ergänzen sich die Sujets gegenseitig und bilden zusammen ein grosses Ganzes. Wenn ich zum Beispiel mit bewegten Bildern arbeite, betrachte ich das Video eher wie ein statisches Bild: Die Kamera verfolgt die Szene und watet, ob etwas passiert. In der Fotografie hingegen, gehe ich eher filmerisch an die Sache heran und arrangiere aus den Bildern Gruppierungen und Serien. Meine Werke entstehen immer aus einer Vielfalt von Blickwinkeln statt einem einzelnen spektakulären Bild.
In meiner eigenen Arbeitsweise bin ich sehr genau darin, welche Medien ich verwende und weshalb. Solche Aspekte sind für mich nicht unbedeutend. Ich treffe meine Entscheidungen nicht für eine bestimmte Ästhetik. Ich sehe meine Werke nicht als einzelne zusammenhangslose Projekte, sondern sie folgen demselben Thema oder Fokus. Meine Projekte stehen miteinander in engem Zusammenhang und stützen sich gegenseitig in den darin vorkommenden Ideen und Botschaften.
Ich sehe die Dinge immer in dem Kontext, in dem sie stehen. Zum Beispiel bin ich nicht der grösste Fan der NFT-Kunst. Aber ich würde mich nicht ganz von neuen Technologien distanzieren wollen, mich interessieren neue Möglichkeiten in Fotografie und Film. Meine Bedürfnisse sind bei jedem Projekt andere und somit die auch die gewählten technischen Hilfsmittel. Die Wahl eines Mediums ist entscheidend, damit das Endresultat so gelingt, wie gewünscht. Die grössten Herausforderungen stellen sich mir in der Arbeit mit Filmmaterial. Ich lege viel Wert darauf, dass das Video oder Bild mit einer Kamera aufgenommen wurde und nicht im Studio oder mit einer 3D-Software entstand. Daher begeistern mich natürlich immer neu auf den Markt kommende noch kleinere und bessere Kameras und Hilfsmittel.
Die letzten Monate bin ich mit meinen aktuellen Projekten gut beschäftigt. Ich antworte auf diese Interviewanfrage aus einer Residenz im kleinen Ort Tsarino in Bulgarien, wo ich gerade zusammen mit Jonne Väisänen an einem Projekt arbeite. Jonne und ich werden auch in Zukunft als Duo zusammenarbeiten. Diesen Oktober und November machen wir einen Residenzaufenthalt in Bremen. Im neuen Jahr habe ich meine erste Soloausstellung in Helsinki in der Gallerie Hippolyte. In der Schweiz konnte ich meine Arbeiten während des vergangenen Studienjahrs an einigen Veranstaltungen zeigen. Nächsten Sommer kann man meine Abschlussarbeit an der ZhdK sehen. Andere Ausstellungen sind in der Schweiz zur Zeit noch nicht geplant, aber hoffentlich ändert sich dies bald.
Mein Aufenthalt in der Schweiz ist bisher sehr produktiv gewesen und ich mag Zürich sehr. Nach Abschluss meines Studiums würde ich gerne in dieser Stadt bleiben. Einen Kulturschock hat es für mich hier nicht gegeben, aber ich glaube, das hat auch mit dem 3-jährigen Studium zuvor in Prag zu tun. Das Reisen allgemein hat dazu beigetragen, dass sich zwischen den Kulturen nicht mehr so starke Gräben auftun. Es ist sehr bereichernd, beispielsweise während des Studiums Zeit in fremden Ländern zu verbringen. Viele meiner Projekte haben als Thema die Globalisierung und die Universalität von Infrastrukturen, die beim Reisen eine Rolle spielen. Sie tragen dazu bei, dass das Reisen einfach und unkompliziert ist, aber verwischen vielleicht auch einen Teil der kulturellen Unterschiede, die reizvoll sein können. Eine Entwicklung, die einem leidtun kann, die ich aber sowohl mit Interesse als auch kritischem Auge verfolge und aus unterschiedlichen Gesichtspunkten in meinen Projekten beleuchten werde.
Leevi Toija (1998) ist Medienkünstler aus Helsinki. Die letzten drei Jahre studierte er an der FAMU (Film- und Fernsehfakultät der Akademie der Musischen Künste ) in Prag Fotografie und schloss mit dem Bachelor in bildender Kunst ab. Seit Herbst 2021 studiert er in der Schweiz an der ZhdK im Masterstudiengang in Fine Arts. In seinen Projekten arbeitet er gegen synthetische Portraits und konzentriert sich auf die objektive Konstruktion von gemeinsamen Realitäten. Er verwendet dabei in erster Linie Film und Fotografie und verschiedene Installationen. Mithilfe dieser unterschiedlichen Medien erschafft er ein realistisches Abbild seiner Themen. Im Mittelpunkt seines Interesses sind grosse Infrastrukturprojekte, das Konzept der Nicht-Orte und des kollektiven Gedächtnisses.
Kiinnostukseni taiteeseen ja erityisesti valo- ja elokuvaan alkoi kahden viimeisen lukiovuoteni aikana. Kun valmistuin lukiosta, aloitin visuaalisen taiteen kandidaatin opinnot FAMU:ssa, Prahassa, Tsekeissä. Tästä lähtien kiinnostukseni taiteita ja erityisesti liikkuvaa kuvaa ja videota kohtaan on aina vain syventynyt.
Projekteissani pyrin ajattelemaan kuvattuja aiheita ja asioita toisiaan täydentävinä, jotka linkittyvät laajempiin kokonaisuuksiin. Esimerkiksi kun työskentelen liikkuvan kuvan kanssa, ajattelen videon enemmänkin valokuvamaisena: staattinen kamera odottamassa ja seuraamassa jos jotakin tapahtuu. Kun taas valokuvan kohdalla käytän sitä enemmänkin elokuvamaisesti, järjestelemällä kuvista kokoelmia ja sarjoja. Yleisesti ottaen työskentelen aina ajattelemalla kokonaisuutta moninaisuuden näkökulmasta “yhden mahtavan” kuvan sijaan.
Omissa työskentelytavoissani olen hyvin tarkka siitä minkälaista mediumia käytän ja minkä takia. Yksityiskohdat eivät ole merkityksettömiä. Itse en pysty tekemään mitään vain tekemisen, tai tietyn estetiikan takia. En pidä teoksiani yksittäisinä itsenäisinä projekteina, vaan ajattelen ennemmin niiden seuraavan samoja aiheita ja kiinnostuksenkohteita. Projektini korreloivat ja tukevat toinen toisiaan niiden ideoissa ja väitöksissä rakentuen toistensa ympärille.
Asiat riippuvat aina niiden kontekstista. Mitä tulee esimerkiksi NFT-taiteeseen, en ole sen suurin fani. Mutta uudet teknologiat kuvaamiseen liittyen kyllä kiinnostavat. Tekniset välineet ja tarpeeni muuttuvat joka projektissa. Välineiden käyttöä on suunniteltava tarkkaan, jotta teos toteutuu toivotun mukaisesti. Eniten haasteita tulee eteen kun työskentelen videon kanssa. Omassa työskentelyssäni on aina tärkeää, että video tai kuva on dokumentoitu kameralla, eikä luotu studiossa tai 3D softassa. Joten aina kun on mahdollista saada uusia pienempiä ja parempia kameroita tai mitä lie apuvälineitä, olen aina innoissani niistä.
Totta puhuen olen ollut oikein mukavasti kiireinen projektieni kanssa muutaman viimeisen kuukauden, ja tulen olemaan seuraavat kuukaudet myös. Kirjoitan tätä haastattelua juuri nyt residenssistä pienestä Tsarinon kylästä, Bulgariassa, jossa olen kehittämässä projektia Jonne Väisäsen kanssa. Jonnen kanssa me työskentelemme duona myös parissa tulevassa projektissa. Loka- marraskuussa menemme residenssiin Bremeniin, Saksaan. Vuodenvaihteen jälkeen minulla on ensimmäinen solonäyttelyni Helsingissä, Galleria Hippolytessä. Sveitsissä minulla on ollut pari tapahtumaa joissa olen esittänyt töitäni viime lukuvuoden aikana. Ensi kesänä töitäni voi nähdä ZHdK:n valmistujaisnäyttelyssä. Tällä hetkellä suunnitteilla ei ole muita näyttelyitä Sveitsissä, mutta toivottavasti se muuttuu pian.
Sveitsissä oleskeluni on ollut oikein antoisaa ja pidän Zurichistä paljon. Haluasinkin jäädä Zurichiin asumaan valmistumisen jälkeen. En varsinaisesti oikeastaan kokenut kulttuurishokkia muuttaessani. Uskon että tähän vaikutti myös muuttoa edeltänyt kolmen vuoden opiskelut Prahassa. Kansainvälinen matkailu on varmastikin vaikuttanut ja vaikuttaa eri kulttuurien väleillä koettuihin tuntemuksiin. Siksi on myös suuri rikkaus kun uusissa paikoissa pääsee viettämään enemmän aikaa esimerkiksi opiskelujen kautta. Myös monet projekteistani käsittelevät globalisaatiota sekä infrastruktuurien universaalisuutta, jotka vaikuttavat esimerkiksi matkustamiseen. Ne auttavat tekemään matkustamisesta helppoa ja vaivatonta, mutta saattavat samalla pyyhkiä pois kulttuurisia kokemuksia. Vaikka se on monessa suhteessa sääli, katson asiaa silti kiinnostuneena ja kriittisenä.
Projektini tulevat tulevaisuudessakin myös varmasti käsittelemään aihetta eri näkökulmista.
Leevi Toija (1998) Olen Helsingistä kotoisin oleva, 24-vuotias mediataiteilija. Viimeiset kolme vuotta opiskelin Prahan FAMU:ssa valokuvataidetta, josta valmistuin visuaalisen taiteen kandidaatiksi. 2021 syksystä lähtien olen opiskellut Sveitsissä, Zurichin taideyliopistossa (ZHdK) kuvataiteiden maisteriksi. Omissa töissäni haluan kumota synteettisiä potretteja, keskittyen objektiivisten, yhteisten todellisuuksien rakentamiseen. Työssäni käytän enimmäkseen videota ja valokuvaa, hyödyntäen erilaisia installaatioita. Näiden eri medioiden avulla pyrin kuvailemaan todellisen renderoinnin aiheesta, jota sillä hetkellä käsittelen. Temaattisesti olen kiinnostunut suurista infrastruktuuri projekteista, “non-places” -käsitteestä, sekä kollektiivisesta muistista.