Mika Taanila, wir freuen uns auf das Zwei Tage Strom Festival und deine Teilnahme. Der Titel deines Werks The Future Is Not What It Used To Be (2002) trifft mehr denn je den Nerv unserer Zeit. Wie denkt man als Künstler über Technologien wie ChatGPT?
The Future Is Not What It Used To Be ist ein Portrait von Erkki Kurenniemi. Der Film entstand 2001-2002. Zu dieser Zeit schien der technologische Fortschritt mit grosser Geschwindigkeit voranzuschreiten. Wenn wir heute zurückblicken, stellen wir fest, dass diese Entwicklung nur exponentiell zunimmt. ChatGPT weckt in mir sowohl Neugier als auch eine gewisse Sorge. Dieses Thema habe ich aber nicht tiefer reflektiert. Es wäre sehr spannend, sich heute, 25 Jahre später, mit Erkki Kurenniemi über künstliche Intelligenz, Social Media, erneuerbare Energien, den Klimawandel und andere Fragen zu unterhalten. Leider ist dies nicht mehr möglich. Mein Film beleuchtet gewisse Aspekte des technologischen Fortschritts von den 1950er Jahren bis zur Jahrtausendwende. Erkki war mit Leidenschaft an vorderster Front dabei und verfolgte mit Interesse unter anderem das Aufkommen von PCs für den persönlichen Gebrauch.
Viele haben zwiespältige Meinungen zur künstlichen Intelligenz : Möchte man sich davon behelfen lassen, bei der Arbeit, beim Lernen oder der Entscheidungsfindung? Wie siehst du das als Kunstschaffender?
Ich verwenden den Computer in meiner Arbeit täglich. Selbstverständlich erleichtert dies meine Arbeit enorm, wenn man dies mit dem Bearbeiten und Schneiden von Filmen aus der analogen Zeit vergleicht. Selbst habe ich noch den das Filmemachen mit analogen Filmformaten erlernt, was über das Kopieren von Filmmaterial auf andere Bänder geschah. Von Zeit zu Zeit erinnere ich mich heute daran und denke mir, dass das Bearbeiten von Filmmaterial mit Softwares fast ein bisschen zu schnell abläuft. Für den kreativen Bearbeitungsprozess ist eigentlich eine gewisse Reibung durch die Fülle des Materials und die dadurch erzwungene Langsamkeit gar nicht so schlecht. Ich bewege mich also täglich in der digitalen Welt, aber bin nicht immer ein Fan derer Schnelligkeit und Einfachheit. Künstliche Intelligenz dagegen, habe ich für meine Arbeit noch nicht verwendet. Andere experimentieren durchaus mit Begeisterung mit den neuen Möglichkeiten, die sich für uns ergeben. Am Zwei Tage Strom Festival stellen wir die Filmperformance I Might Be Stuck vor. Das ist wohl das, was von mir am ehesten in Berührung mit der künstlichen Intelligenz kommt. Es handelt sich um eine Performance, wo zwei Staubsaugerroboter selbstständig um das Publikum im Kinosaal herumnavigieren. Eine komödiantische Sichtweise darauf, wie Roboter möglicherweise über uns Menschen denken. Der Dialog der Roboter, das Libretto des Werks, stammt von Harry Salmenniemi und die Musik von Jussi Lehtosalo.
Wie entstand das Programm für Zwei tage Strom? War der Soundtrack ausschlaggebend?
Genau, wir haben Werke ausgesucht, die Fans der elektronischen Musik interessieren könnten. Man kann die Filme auf unterschiedliche Weise betrachten und zusammenstellen und dieses Mal war die Tonspur der entscheidende Faktor. Ich bin gespannt, wie dieses Programm ankommt, ich glaube es ist stimmig. Aus dem Gesichtspunkt des Regisseurs ist es immer spannend, festzustellen, wie zu unterschiedlichen Zeitpunkten entstandene Werke ganz ungeahnte Gemeinsamkeiten im Thema und der Stimmung haben. Dieses Mal ist es eine Zusammenstellung von sechs Werken geworden, die eine Art Collage meiner Beziehung zu technologischen Traumvorstellungen, ausgedrückt in elektronischer Musik und Performance.
Mika Taanila, Filmemacher und Installationskünstler aus Helsinki. Seine Filme wurden an internationalen Filmfestivalen und Sondervorstellungen gezeigt. Taanilas Videoinstallationen und Collagearbeiten konnte man bereits in zahlreichen Einzel- und Gruppenaustellungen sehen, wie z.B. an der Biennale di Venezia (2017), Aichi Triennale (2013) und der Documenta in Kassel (2012). Ihm wurde 2015 in Helsinki der Ars Fennica-Preis überreicht.
Mika Taanila, meillä on ilo saada sinut Sveitsiin Zwei Tage Strom -festivaalille. Esillä oleva teoksesi vuodelta 2002 „The Future is Not What it Used To Be“ osuu varmasti ajan hermoon paitsi aiheellaan myös otsikollaan. Mitä mieltä olet ChatGPT:n ym. noususta?
Tulevaisuus ei ole entisensä on henkilökuva Erkki Kurenniemestä. Elokuva tehtiin vuosina 2001–2002. Teknologinen kehitys tuntui silloin menevän eteenpäin kovaa vauhtia. Nykyhetkestä taaksepäin katsoessa vaikuttaa, että vauhti on siitä eteenpäin vain kasavanut, uskaltaisiko sano jopa eksponentiaalisesti. Suhtaudun ChatGPT:hen mielenkiinnolla ja lievällä pelonsekaisella hämmennyksellä. Mitään kovin syvällistä näkemystä ei minulla siitä kuitenkaan ole. Olisi jännittävää keskustella Erkki Kurenniemen kanssa mitä hän tällä hetkellä – 25 vuotta myöhemmin – ajattelisi tekoälystä, somesta, uusista energiamuodoista, ilmastomuutoksesta ja muista polttavista teknologiaan liittyvistä kysymyksistä. Valitettavasti se ei ole enää mahdollista. Elokuvani kuvaa eräitä teknologian kehityskaaria 1950-luvun lopulta vuosituhannen vaihteeseen. Erkki oli intohimoisesti mukana aitiopaikalla seuraamassa mm. tietokoneiden arkipäiväistymistä teollisuudesta kotitalouksiin.
Monet ihmiset reagoivat ristiriitaisesti tekoälyn käyttöön: halutaanko sen apu omaksua, ei vain työelämässä vaan ehkä myös arjen töissä, oppimisessa ja päätöksenteossa? Mikä on sinun näkemyksesi tähän kuvataiteilijana?
Käytän tietokonetta päivittäin omassa työskentelyssäni. Se on helpottanut työskentelyä tietysti paljon, jos vertaa vaikkapa nykyistä elokuvien leikkaamisprosessia analogisen kauden video-editointiin, filmimateriaalin leikkaamisesta puhumattakaan. Itse opin aikoinaan tekemään elokuvia analogisten videoformaattien avulla nauhalta toiselle kopioimalla. Välillä tulee nykyään mieleen, että työskentely editointisoftilla on vähän liiankin nopeaa. Materiaalin kitka ja sen pakottama tietty hitaus saattaa olla ajattelun kannalta usein hyväkin juttu. Suhtaudun siis teknologiaan arkipäiväisesti, mutta en välttämättä aina ihaile nopeutta ja helppoutta. Varsinaista kovaa tekoälyä en itse ole toistaiseksi töissäni hyödyntänyt. Tiedän että monet kollegat ovat innoissaan kokeilemaan sen mahdollisuuksia.
Zwei Tage Stromin avajaispäivänä esitämme Filmpodiumissa elokuvaperformanssin nimeltä I Might Be Stuck. Se lienee lähimpänä tekoälyn käyttöä minun osaltani. Kyseessä on esitys, jossa kaksi siivousrobottia liikkuu itseohjautuvasti yleisön seassa elokuvateatterissa. Se on komediallinen näky siihen, mitä koneet ja tekoäly meistä ihmisistä ehkä ajattelevat. Robottien vuoropuhelun eli teoksen libreton on kirjoittanut Harry Salmenniemi ja musiikin on säveltänyt Jussi Lehtisalo.
Takaisin vierailuusi Zürichissä tämän vuoden huhtikuussa: Miten teoksesi valittiin Zwei Tage Strom -tapahtumaan, oliko ääniraita ratkaiseva tekijä?
Joo, valitsemme mukaan sellaisia teoksia, joiden arvelimme kiinnostavan nimenomaan elektronisen musiikin ystäviä. Elokuvia voi valita ja katsella monin eri tavoin, ja tämä oli tällä kertaa määrittävä tekijä. Mielenkiintoista nähdä miten kokonaisuus toimii, uskoisin että hienosti. Tekijän näkökulmasta on aina kiehtovaa huomata, kuinka eri aikoina tehdyillä teoksilla on usein yllättävänkin paljon yhteisiä läpikeikkaavia teemoja ja tunnelmia. Tämä nyt esillä oleva kuuden teoksen valikoima on eräänlainen kollaasi suhteestani teknologisiin unelmiin, elektronisen musiikin kautta nähtynä ja kuultuna.
Mika Taanila on helsinkiläinen elokuvaohjaaja ja kuvataiteilija. Hänen elokuviaan on esitetty kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla ja erikoisnäytöksissä. Taanilan video- ja filmi-installaatioita sekä kollaasitöitä on ollut esillä lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä, kuten Venetsian biennaalissa, Aichin triennaalissa ja Kasselin Documentassa. Hän sai Ars Fennica -palkinnon vuonna 2015.