Pilvi Takala, herzlichen Glückwunsch zur ersten Einzelausstellung in der Schweiz, im Migros Museum für Gegenwartskunst. Das Projekt Close Watch enstand in den Jahren während und nach der Covid-Pandemie. Ein interessantes Timing für eine Analyse und einen “genaueren Blick” auf Kontrollmechanismen. Hat sich dies zufällig so ergeben oder haben die Ereignisse der letzten Jahre den Verlauf des Projekts zusätzlich geprägt?
Vielen Dank! Mich hat das Konzept der sozialen Kontrolle in verschiedenen Gemeinschaften sowie die Kontrolle in halböffentlichen Räumen während meiner ganzen Karriere interessiert. Selbst bin ich bei der Realisation von weiteren meiner Projekte oft im Visier des Sicherheitspersonals gewesen wegen Zuwiderhandlungen gegen die Vorschriften. Abgesehen davon ist mir aufgefallen, dass man in Finnland im öffentlichen Raum immer mehr private Security sieht. Das Thema meines Werks ist also lange herangereift und die Arbeit daran begann ich bereits im Frühling 2019. Ich hatte mich in meiner Anstellung im Sicherheitsdienst eines Einkaufszentrums gerade eingelebt, als die Einkaufszentren wegen der Pandemie plötzlich leerstanden. Mir wurde vorgeschlagen, mein Thema oder die Herangehensweise zu ändern, aber dazu war ich nicht bereit. Ich wartete also ab, bis sich die Einkaufszentren im Sommer 2022 langsam wieder mit Menschen füllten und nahm in der Angst vor einem erneuten Lockdown alle irgend möglichen Schichten an. An dieser Arbeit interessierte mich vor allem die Aufrechterhaltung der Ordnung in solchen halböffentlichen Räumen, die Weise, wie Menschen im öffentlichen Raum kontrolliert werden. In anderen Worten war wichtig, dass Menschen unterwegs waren. Als nach dem ersten Covid-Lockdown die strengsten Vorschriften aufgehoben wurden, schien sich die Pandemie überraschend wenig auf den Arbeitsalltag auszuwirken. In Finnland wurden zu der Zeit nicht einmal Masken getragen, die aber später auch bei der Security dazugehörten. Auch gab es sonst keinerlei Vorschriften im Zusammenhang mit der Pandemie, deren Einhaltung durch private Sicherheitsunternehmen überwacht worden wäre. Wäre es ein längerer strikter Lockdown gewesen, hätte man bestimmt auch in Finnland beobachten können, wie die Schliessung von vielen Dienstleistungen, die Situation von bereits benachteiligten Personen verschlechtert hätte.
Jedes Land, jede Kultur hat unterschiedliche Einkaufszentren und eine unterschiedliche Konsumkultur. Was ist ganz typisch für Finnland, was ggf. ganz anders in Mitteleuropa? Hat dies mit der Kultur, der Geschichte der Länder zu tun?
Ich habe mich nicht im Besonderen mit einem Vergleich von unterschiedlichen Ländern befasst. In Finnland scheint mir auffällig zu sein, dass es sehr viele Einkaufszentren gibt und diese oft ganz unterschiedliche Dienstleistungen beherbergen: Von den öffentlichen Verkehrsmitteln, über Bibliotheken, Drogenentzugskliniken zu Gemeinschaftszentren für Jugendliche. Die Shoppingcenter bilden einen bedeutenden Teil des öffentlichen Raums und dies hat sicher auch mit den langen Wintern zu tun. Man begibt sich gerne direkt vom ÖV zu den Lokalitäten im Innenraum. Einkaufszentren werden vom Gesetz als öffentlicher Raum definiert, auch wenn die Räumlichkeiten in Privatbesitz sind. Die Security, die für die Einhaltung der Ordnungsvorschriften zuständig ist, wird vom Einkaufszentrum beauftragt und die Security für Waren und Räume von den einzelnen Geschäften oder Einrichtungen. Man kann niemanden daran hindern, öffentlichen Raum zu betreten, somit bewegen sich da auch Personen, die nicht unbedingt zum Zielpublikum eines Geschäfts gehören, keine finnischen Durchschnittsbürger sind. Nach meiner Erfahrung werden diese Personen deutlicher darauf hingewiesen, dass sie nicht hergehören.
Abgesehen von kulturellen Implikationen spielen auch mehr und mehr die technischen Möglichkeiten mit der künstlichen Intelligenz eine Rolle. Wie unterscheiden sich die Risiken, die von menschlicher Security ausgehen können, von denen einer künstlichen Intelligenz?
Die Gefahr liegt darin, dass man neue Technologien als neutral und vorurteilsfrei betrachtet, obwohl sie dies nie sind. Im Gegenteil, wenn in einer rassistischen und diskriminierenden Gesellschaft technische Hilfsmittel eingesetzt werden, verschärft dies nur die Diskriminierung. Ich glaube also, dass die Risiken zu einem grossen Teil dieselben sind, obwohl natürlich auch neue dazukommen.
Auf welche Themen dürfen wir nach “Close Watch” gespannt sein?
Ich bin noch nicht in einer Phase, wo ich dazu mehr sagen kann, aber Normen und Kontrollmechanismen interessieren mich auf jeden Fall weiterhin als Themen.
Pilvi Takala, onnittelut ensimmäisestä yksityisnäyttelystäsi Sveitsissä, Migros Museum für Gegenwartskunstin tiloissa. Close Watch -projekti syntyi Covid-pandemian aikana ja sen jälkeen. Mielenkiintoinen ajankohta analyysille ja valvontamekanismien syvällisemmälle tarkastelulle. Tapahtuiko tämä sattumalta vai muokkasivatko viime vuosien tapahtumat lisäksi hankkeen kulkua?
Kiitos paljon! Olen koko taiteilijan urani ajan ollut kiinnostunut sosiaalisesta kontrollista eri yhteisöissä sekä puoli-julkisten tilojen kontrollista. Olen usein ollut vartijoiden toimenpiteiden kohteena tehdessäni aiempia teoksiani normien vastaisen käytöksen vuoksi. Lisäksi olen huomannut miten yksityinen turvallisuusala, vartijat ja järjestyksenvalvojat, näkyy yhä enemmän julkisessa tilassa Suomessa. Teoksen aihe on siis kypsynyt pitkän aikaa ja aloitin projektin jo kesällä 2019. Olin juuri päässyt vauhtiin työssäni järjestyksenvalvojana kun pandemia aiheutti sen, ettei kauppakeskuksissa enää liikkunut kukaan moneen kuukauteen. Minulle ehdotettiin että vaihtaisin aihetta tai muuttaisin lähestymistapaa, mutta en ollut siihen valmis. Odotin kunnes kauppakeskukset taas täyttyivät ihmisistä kesällä 2020 ja uuden korona sulun pelossa otin kaikki mahdolliset työvuorot vastaan. Järjestyksenvalvojan työssä minua kiinnosti nimenomaan yleisen järjestyksen ylläpito, se miten ihmisten käytöstä julkisissa tiloissa kontrolloidaan. Se että ihmisiä on liikkeellä oli tärkeää. Kun ensimmäisen korona sulun jälkeen suurimmat rajoitukset poistettiin, pandemia tuntui vaikuttavan työhön yllättävän vähän. Suomessa ei silloin edes käytetty maskeja, jotka myöhemmin tulivat myös vartijoille käyttöön. Suomessa ei myöskään ollut mitään sellaisia korona rajoituksia joiden noudattamista yksityinen turvallisuusala olisi valvonut. Pidemmällä aikavälillä olisi varmasti näkynyt se, miten monien palvelujen sulkeminen pahensi jo heikommassa asemassa olevien tilannetta.
Jokaisessa maassa ja kulttuurissa on erilainen „ostari- ja kulutuskulttuuri“. Mikä on tyypillistä Suomelle, mikä on erilaista Keski-Euroopassa? Liittyykö tämä maiden kulttuuriin, historiaan?
En ole varsinaisesti vertaillut kauppakeskus- tai kulutuskulttuureja eri maissa, mutta Suomessa merkittävää on minusta se, että kauppakeskuksia on paljon ja niissä on usein kaikenlaisia palveluita: julkiset liikennevälineet ja kunnalliset palvelut päihdeklinikasta kirjastoon ja nuoriso taloon. Kauppakeskukset muodostavat merkittävän osan julkisesta tilasta, joka varmasti osittain johtuu pitkästä talvesta. Ihmiset kulkevat mielellään suoraan julkisesta liikenteestä palveluihin sisätiloissa. Kauppakeskukset määritellään laissa julkisiksi tiloiksi, vaikka kiinteistöt ovat yksityisessä omistuksessa ja järjestyksenvalvonnan tilaa kauppakeskuksen omistaja ja vartioinnin yksittäiset kaupat keskuksen sisällä. Julkiseen tilaan ei voi estää kenenkään pääsyä, tilassa liikkuu siis myös ihmisiä jotka eivät välttämättä ole kauppiaan ihanneasiakkaita, keskiluokkaisia valkoisia suomalaisia. Oma kokemukseni on, että normista poikkeaville ihmisille tehdään herkemmin selväksi, etteivät he kuulu tilaan.
Kulttuuristen vaikutusten lisäksi myös tekoälyn tekniset mahdollisuudet ovat yhä tärkeämmässä asemassa. Miten ihmisten turvallisuudesta aiheutuvat riskit eroavat tekoälyn riskeistä?
Vaarana on, että tekoäly mielletään neutraaliksi tai ennakkoluulottomaksi, vaikkei se sitä koskaan ole. Ennemminkin tuntuu, että jos rasistisessa ja syrjivässä yhteiskunnassa tai järjestelmässä otetaan käyttöön teknologiaa, se vain tuottaa lisää syrjintää. Uskon että riskit ja uhat ovat siis isolta osin samoja, vaikka niitä on varmasti myös ihan uudenlaisia.
Mitä aiheita on luvassa „Close Watch“ -näyttelyn jälkeen?
Uudet projektit eivät vielä ole sellaisessa vaiheessa, että voisin niistä puhua. Mutta normit ja kontrolli eivät ole lakanneet kiinnostamasta minua aiheina.