(mobiili näkymä: haastattelu suomeksi alempana)
Ganz aktuell sind Ihre Übersetzungen der zwei Werke von Volter Kilpi, «Im Saal von Alastalo» und «Der Wanderer auf dem Eis». Wie kommt man als Literaturübersetzer zu seinen Aufträgen, hat man darauf einen gewissen Einfluss oder ist man ausschliesslich auf die Verlage angewiesen? Das ist unterschiedlich. Inzwischen gibt es einige Agenturen in Finnland, die Übersetzungsrechte ins Ausland verkaufen und dabei so aktiv sind, dass man als Übersetzer nicht mehr viel machen muss. Allerdings gilt das hauptsächlich für gängige Titel. Für die Besonderheiten und Kostbarkeiten muss man oft selbst noch das Interesse eines Verlages wecken. Im Fall von Volter Kilpi kam die Initiative aber vom deutschen Verlag, dem Mareverlag, der auch meine eigenen Bücher verlegt und für den ich ausserdem schon viel übersetzt hatte. Er wollte für seine Klassiker-Reihe den maritimen Klassiker aus Finnland. Da nannte ich Volter Kilpis «Alastalon salissa». Da ich vorher schon einen Auszug aus einer Erzählung von Kilpi im «Jahrbuch für finnisch-deutsche Literaturbeziehungen» veröffentlicht hatte, konnte der Verlag sogar sehen, wie sich Kilpis Sprache liest.
Sie haben bereits einige Werke mit einer ganz speziellen Sprache übersetzt. Welche sind Ihnen persönlich besonders in Erinnerung geblieben? Wie geht man an eine solche Herausforderung heran, beginnt dies vor der eigentlichen Übersetzung mit einer intensiven Recherchephase? Die Recherche hilft einem hierbei nicht. Das Gefühl dafür muss man schon mitbringen. Es stammt aus der Leseerfahrung, die man gemacht hat. Entscheidend ist, dass man sich bewusst macht, was das Spezielle ist, woraus der Ton des jeweiligen Werks resultiert, was die Sprache des Werks vom Übersetzer verlangt. Im Fall von Kilpis «Im Saal von Alastalo» war ich allerdings gezwungen, eine spezielle Wörterforschung zu betreiben, z. B. um zu klären, ob bestimme Wörter Dialekt sind oder vom Autor erfunden. Dafür habe ich mehrere Tage im Finnischen Dialektarchiv in Helsinki verbracht.
An sprachlich speziellen Werken sind mir neben denen von Kilpi diejenigen von Mikko Rimminen in Erinnerung geblieben. Auch bei Rimminen spielt sich das Entscheidende in der Sprache ab, und auch er schafft mit Vorliebe Neologismen.
Gibt es dem Finnischen eigene Herausforderungen oder gar Unübersetzbares? Natürlich hat jede Sprache ihre eigenen Herausforderungen, aber wenn man professionell übersetzt, ist man über das Stadium hinaus, in dem man sich darüber Gedanken macht, dass es im Finnischen kein Genus, aber drei Handvoll Fälle gibt. Die Unterschiede in den Sprachen gehören in die Abteilung Handwerk und sind eigentlich gar nicht der Rede wert. Die wahren Herausforderungen liegen im individuellen Sprachgebrauch des jeweiligen literarischen Werks. Was macht dieses Buch zu Literatur? Wie ist sein spezifischer Ton? Wie schaffe ich das, ins Deutsche zu bringen? – Solche Fragen liegen jenseits der vergleichenden Linguistik.
Durch Technologien wie die maschinelle Übersetzungen wird es immer schwieriger diesen Beruf so auszuüben, wie man sich dies ausgemalt hat. Haben Sie als Übersetzer der finnischen Sprache die richtige Nische gefunden? Gewährt die finnische Sprache und deren Komplexität einem einen gewissen Schutz vor diesen Entwicklungen? Es gibt inzwischen Übersetzungsprogramme, die so gut sind, dass man sich durchaus ein Szenario vorstellen kann, in dem sie z. B. Sachbücher übersetzen – oder den ganzen Schrott, der den Buchmarkt leider auch überflutet. Aber Literatur wird nie von Maschinen übersetzt werden. Da bin ich mir sicher, obwohl sich die Programme weiterentwickeln und uns schon in wenigen Jahren zum Staunen bringen werden. In der Literatur ist das Entscheidende das, was man mit Algorithmen nicht erfassen kann.
Die Sprache an sich hingegen spielt keine Rolle. Das Finnische ist nicht komplexer als andere Sprachen. Das Finnische eignet sich sogar sehr gut für die Maschine. Ich habe es mit einem Freund, der kein Finnisch kann, ausprobiert und mit ihm einen Mailwechsel auf Finnisch per Übersetzungsprogramm geführt. Nur an ganz wenigen Stellen konnte man spüren, dass mir da kein Mensch schrieb.
Kurzum: nicht die finnische Sprache bietet Schutz vor dieser Entwicklung, sondern das Interesse an Kunst, also an einer Literatur, der es nicht egal ist, wie sie über die Menschen und ihr Leben spricht.
Stefan Moster, geboren 1964 in Mainz, lebt als Autor und Übersetzer in Berlin – mit Zweitwohnsitz in Finnland. Er übersetzt seit 1993 finnische Literatur aller Gattungen und ist dafür u. a. mit dem Finnischen Staatspreis für Übersetzer ausgezeichnet worden. Ausserdem ist er seit vielen Jahren in der Ausbildung von Nachwuchsübersetzer*innen tätig.
Als Autor hat er Romane, Erzählungen, Essays, Gedichte, ein Kinderbuch und ein Libretto veröffentlicht.
Käännöksesi kahdesta Volter Kilven teoksesta, “ Im Saal von Alastalo “ ja “ Der Wanderer auf dem Eis“, ovat hiljattain ilmestyneet. Miten saat toimeksiantosi kirjallisuuden kääntäjänä, onko sinulla siihen jonkinlaista vaikutusvaltaa vai onko kääntäjä yksinomaan riippuvainen kustantajista? Riippuu tilanteesta. Suomessa on joitakin toimistoja, jotka myyvät käännösoikeuksia ulkomaille ja ovat niin aktiivisia, ettei sinun tarvitse kääntäjänä tehdä paljoakaan. Tämä koskee kuitenkin lähinnä tunnettuja kirjoja. Kustantajan kiinnostus erikoisuuksia ja aarteita kohtaan on usein kääntäjän itse herätettävä. Volter Kilven tapauksessa aloite tuli kuitenkin saksalaiselta Mareverlag-kustantamolta, joka on julkaissut myös omia kirjojani ja jolle olin jo kääntänyt paljon. Kustantamo halusi klassikkosarjaansa parhaan suomalaisen meriklassikon. Ehdotin heille Volter Kilven romaania Alastalon salissa. Koska olin jo kääntänyt otteen yhdestä Kilven tekstistä Jahrbuch für finnisch-deutsche Literaturbeziehungen – julkaisuun, kustantaja saattoi nähdä, miltä Kilpi kuulostaa saksaksi.
Olet jo kääntänyt joitakin teoksia, joissa on hyvin erityinen kieli. Mitkä niistä ovat jääneet erityisesti mieleesi? Miten lähestyt tällaista haastetta, kuinka paljon tutkimustyötä toimeksianto vaatii ennen varsinaista käännöstä? Tutkimustyö yksin ei auta, kun kyse on „hyvin erityisestä kielestä“. Tarvitaan tuntuma tekstin kieleen, ja se tulee lukukokemuksesta, joka sinulla on ollut. On tärkeää olla tietoinen siitä, mikä on erityistä, mikä on teoksen sävy ja mitä teoksen kieli vaatii kääntäjältä. Kilven ”Alastalon salissa” -kirjan kohdalla jouduin kuitenkin tekemään erityistä sanatutkimusta esimerkiksi selvittääkseni, ovatko tietyt sanat murteellisia vai kirjailijan keksimiä. Tätä selvittelin useita päiviä Suomen murrearkistossa Helsingissä.
Kilven teosten lisäksi kielellisesti erikoisina mieleeni ovat jääneet Mikko Rimmisen teokset. Myös Rimmisen työssä ratkaiseva tekijä on kieli, ja hänkin luo mielellään uudissanoja.
Onko suomesta saksan kieleen käännettäessä erityisiä haasteita tai „kääntämättömyyksiä“? Voitko kertoa esimerkin, joka vaati erityisesti kääntäjän luovuutta? Jokaisessa kielessä on omat haasteensa, mutta jos käännät ammattimaisesti, olet ohittanut sen vaiheen, jolloin sinun piti murehtia sitä, että suomen kielessä ei ole sanoilla sukua vaan viisitoista sijamuotoa. Kielierot kuuluvat kääntäjän työkalupakkiin, eivätkä ne ole oikeastaan mainitsemisen arvoisia. Todelliset haasteet liittyvät kunkin kirjallisen teoksen yksilölliseen kielenkäyttöön. Mikä tekee tästä kirjasta kirjallisuutta? Mikä on sen erityinen sävy? Miten onnistun siirtämään sisällön saksaksi? Tällaiset kysymykset ovat vertailevan kielitieteen ulkopuolella.
Konekääntämisen ja muiden erilaisten teknologioiden ansiosta on yhä vaikeampaa harjoittaa kääntäjän ammattia niin kuin ehkä alun perin unelmoi. Oletko löytänyt oikean markkinaraon suomen kielen ja kirjallisuuden kääntäjänä, vai mitä mieltä olet kääntäjän ammatin tulevaisuudesta? Antaako suomen kieli ja sen monimutkaisuus sille ja sinulle sen kääntäjänä jonkinlaisen suojan tätä kehitystä vastaan? Nykyään on olemassa käännösohjelmia, jotka ovat niin hyviä, että voin kuvitella skenaarion, jossa ne kääntävät esimerkiksi tietokirjoja – tai kaikkea sitä roskaa, jota valitettavasti myös tulvii kirjamarkkinoille. Kirjallisuutta ei kuitenkaan koskaan voi kääntää koneella. Olen siitä varma, vaikka ohjelmat kehittyvätkin häkellyttävällä vauhdilla. Kirjallisuudessa ratkaisevaa on se, mitä ei voi vangita algoritmeilla.
Itse kielellä ei sen sijaan ole merkitystä. Suomen kieli ei ole sen monimutkaisempi kuin muutkaan kielet. Suomen kieli sopii jopa hyvin koneen käännettäväksi. Kokeilin sitä ystäväni kanssa, joka ei puhu suomea. Kirjoittelimme sähköposteja suomeksi käännösohjelman avulla. Vain hyvin harvoista kohdista saattoi huomata, ettei viestin tekstin kirjoittaja ollut ihminen.
Lyhyesti sanottuna suomen kieli ei tarjoa suojaa tätä kehitystä vastaan, vaan ainoastaan kiinnostus taiteeseen, toisin sanoen kirjallisuuteen, joka välittää siitä, miten se puhuu ihmisistä ja heidän elämästään.
Stefan Moster, s. 1964 Mainzissa, on kirjailija ja kääntäjä, joka asuu Berliinissä – toinen koti hänellä on Suomessa. Stefan on kääntänyt monenlaista suomalaista kirjallisuutta vuodesta 1993 lähtien, ja hänelle on myönnetty mm. Suomen valtion ulkomainen kääntäjäpalkinto 2001. Hän myös aktiivisesti kouluttaa nuoria kääntäjiä. Kirjailijana Stefan on julkaissut romaaneja, kertomuksia, esseitä, runoja, lastenkirjan ja libreton.