Interviewer: Anu-Maaria Calamnius-Puhakka
Die Bregenzer Festspiele sind ein einzigartiges Festival mit historischer, gesellschaftlicher und wirtschaftlicher Bedeutung für die Bodensee-Region. Gegründet im Jahr 1946, wurde im letzten Jahr Lilli Paasikivi, ehemalige Direktorin der finnischen Oper, nun zur fünften Intendantin der Festspiele ernannt
Der Wechsel von der Leitung eines nationalen Opernhauses zu einem internationalen Festival ist gross, aber Paasikivi hat die Herausforderung mit Begeisterung angenommen. Obwohl sie bereits als internationale Opernsängerin und als Organisatorin verschiedener Festivals gearbeitet hat, war die Anpassung an eine neue Kultur und Organisationsstruktur eine positive Erfahrung. Auch die neue Arbeitssprache stellte eine Herausforderung dar, der sie sich mit intensivem Deutschstudium stellt.
Paasikivi betont, dass Kunst und Kultur in Mitteleuropa eine zentrale Rolle spielt. „Österreich ist ein Land mit einer langen Kulturgeschichte und einem tiefen Verständnis für die Bedeutung von Kunst und Kultur. In einer solchen Umgebung zu arbeiten, ist eine Bereicherung.“ Unterschiede zu Finnland seien zwar vorhanden, aber nicht negativ. „Finnland hat ein starkes, eigenständiges Kulturleben mit hochkarätiger Kunstproduktion. Solche Unterschiede erweitern meine Perspektiven und bereichern meine Erfahrungen.“
Die Bregenzer Festspiele sind ein vielseitiges Festival mit zwei Hauptakteuren: den Bregenzer Festspielen selbst und der Kongress & Kultur, welche das Kongresse und Veranstaltungen organisiert. Ausserhalb der Festivalsaison besteht das Team der Bregenzer Festspiele aus einer kleinen Produktionsgruppe von acht Personen, die die kommenden Festivals vorbereiten. Im Sommer wächst die Organisation jedoch auf über 1000 Mitarbeiter an. Auch die Besucherzahlen sind beachtlich: Allein die Seebühne zieht täglich rund 6800 Zuschauer an, und während der fünfwöchigen Festspielsaison werden insgesamt über 200.000 Besucher erwartet.
Das Programm beschränkt sich nicht nur auf Opern, sondern umfasst auch experimentelles Musiktheater, Orchesterkonzerte, Kammermusik, Schauspiel sowie Produktionen für Kinder und Jugendliche. Nächsten Sommer werden insgesamt mehr als 150 Auffürungen stattfinden. Es gibt verschiedene Spielstätten, darunter die Seebühne, das Festspielhaus, die Werkstattbühne und das Kornmarkt Theater. Die Programmplanung ist für Paasikivi besonders inspirierend.
Sie ist sich bewusst, dass Traditionen gewahrt werden müssen, aber auch Innovationen notwendig sind. „Das Festival war immer international und multikulturell, und ich achte darauf, dass es auch in Zukunft ein vielfältiges und aktuelles Programm bietet. Als Kuratorin sehe ich es als meine Aufgabe, das Feld der klassischen Musik weiterzuentwickeln, neue Werke in Auftrag zu geben und aktuelle Themen aufzugreifen.“
Ein roter Faden im diesjährigen Programm sind epische Erzählungen, Märchen und Geschichten. Dazu gehören unter anderem Sibelius‘ Kullervo-Sinfonie, Ravels Sheherazade-Liederzyklus, der auf den Geschichten aus „Tausendundeiner Nacht“ basiert, und Rossinis Oper „La Cenerentola“ (Aschenputtel). Die Seebühnen-Inszenierung von „Freischütz“ hingegen stützt sich auf eine deutsche Sage.
Eines der Hauptwerke des Sommers ist George Enescus Oper „Oedipe“, die auf Sophokles‘ klassischer Tragödie basiert. „Die zentralen Fragen der Menschheit sind zeitlos. Es ist wichtig, klassische Geschichten mit aktuellen Themen zu verknüpfen und neue Werke zu präsentieren.“ Mehrere Uraufführungen stehen ebenfalls auf dem Programm, darunter „Emily – No prisoner be“ des amerikanischen Komponisten Kevin Puts mit der Mezzosopranistin Joyce DiDonato in der Hauptrolle. Zudem wird das Kammermusikprogramm durch die Uraufführung von Osmo-Tapio Räihäläs Liederzyklus „Farmer George“ bereichert.
Die ersten Monate in ihrer neuen Rolle waren geprägt von Kennenlernen und der Entwicklung neuer Arbeitsweisen. Paasikivi ist begeistert von den Möglichkeiten, das Festival weiterzuentwickeln. Ein wichtiger Aspekt ihrer Vision ist die Erweiterung des Programms durch interdisziplinäre Projekte und den Einsatz neuer Technologien in Live-Aufführungen. „Die Bregenzer Festspiele sind technologisch bereits sehr ambitioniert. Unsere Seebühne verfügt über eine erstklassige elektronische Akustik. Doch am wichtigsten ist es, ein vielseitiges Programm zu bieten, das das Publikum auf verschiedenen Ebenen anspricht und berührt.“
Das diesjährige Festivalprogramm ist auch für ein mitteleuropäisches Publikum besonders spannend. Es sind viele finnische Künstler vertreten, darunter Hannu Lintu, Jukka-Pekka Saraste, Kaapo Ijas, Tero Saarinen, der Männerchor Ylioppilaskunnan Laulajat, Jukka Perko, Ida Elina, Arja Koriseva sowie Werke von Kaija Saariaho, Leevi Madetoja, Toivo Kuula und Sibelius.
Paasikivi sieht es als natürlich an, nordische Elemente in das Programm zu integrieren. „Finnische Künstler wie Saariaho, Fagerlund und Sibelius sind international anerkannt, aber ihre Sichtbarkeit in Mitteleuropa kann noch gesteigert werden. Die Tero Saarinen Company ist ein hervorragendes Beispiel für das, was wir Skandinavier zur internationalen Kunstszene beitragen können. Die Gruppe hat weltweit Erfolge gefeiert, tritt aber nun erstmals in Bregenz auf.“
Sie ist sich der hohen Erwartungen bewusst. Die Bregenzer Festspiele sind die bedeutendste kulturelle Institution der Region und haben auch eine erhebliche wirtschaftliche Bedeutung. „Mit über 200.000 Besuchern, die während der Festspielzeit in Vorarlberg Geld für Unterkünfte, Restaurants und andere Dienstleistungen ausgeben, leisten wir einen wichtigen Beitrag zur lokalen Wirtschaft.“
Ein erfolgreiches Festival erfordert eine enge Zusammenarbeit mit verschiedenen Akteuren: Stadt, Gemeinde, Bund, Ministerien, Sponsoren und Medien. „Ein hochkarätiges und interessantes Programm ist die Grundlage unseres Erfolgs. Ein florierendes Festival stärkt wiederum die Region – eine Win-Win-Situation, die unsere Zukunft sichert.“
Auch die Internationalisierung spielt eine große Rolle. „Obwohl der Großteil unseres Publikums aus dem deutschsprachigen Raum stammt, möchten wir auch ein nicht-deutschsprachiges Publikum ansprechen. Daher haben wir begonnen, Aufführungen auf Englisch zu untertiteln. Unser Ziel ist es, künftig mehr internationale Gäste anzulocken – und ich hoffe, dass auch finnische und skandinavische Kulturtouristen das Festival entdecken.“
Welche Produktionen zählen zu den persönlichen Favoriten von Paasikivi im Sommerprogramm?
Paasikivi lacht und gesteht, dass die Auswahl nicht leichtfällt. Doch eine Aufführung, auf die er sich besonders freut, ist die Oper Oedipe, ein musikalisch unglaublich farbenreiches Werk mit tiefgründiger Erzählweise und beeindruckender visueller Gestaltung.
„Borrowed Light“ von Tero Saarinen ist voller ritueller Bewegungen und archaischer Emotionen. Der einfühlsame Gesang des A-cappella-Chores der Boston Camerata verstärkt die intensive Atmosphäre. Große Emotionen werden auch in der Aufführung von Sibelius’ Kullervo-Sinfonie zu erleben sein, wenn Dirigent Jukka-Pekka Saraste gemeinsam mit den Wiener Symphonikern und dem Ylioppilaskunnan Laulajat-Chor diese kalevalaische Erzählung zum Leben erweckt. Die Produktion von Der Freischütz auf der Seebühne verspricht ein mitreißendes Erlebnis – eine wahre Musiktheater-Show.
Unter den kleineren Veranstaltungen hebt Paasikivi den Tango am See-Abend mit Roman Schatz und Tango Alakulohervor sowie das Nordic Cool-Konzert mit der Kantele-Virtuosin Ida Elina und dem Saxophonisten Jukka Perko.
„Letztendlich werden alle Produktionen faszinierend und einen Besuch wert sein“, betont Paasikivi und lädt alle herzlich zu den Bregenzer Festspielen ein!
https://bregenzerfestspiele.com/de
Artikkeli: Anu-Maaria Calamnius-Puhakka
Bregenzer Festspiele on ainutlaatuinen itävaltalainen festivaali, jolla on historiallisesti suuri merkitys alueella. Festspiele juhlii kesällä 2026 80. juhlavuottaan. Festspiele on perustettu vuonna 1946 ja sen viidenneksi indententiksi valittiin viime vuonna Suomen Kansallisoopperan entinen taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi.
Muutos kansallisen oopperatalon ja kansainvälisen festivaalin johtamisen välillä on suuri, mutta Paasikivi on toivottanut muutoksen tervetulleeksi. Vaikka hän on urallaan työskennellyt kansainvälisesti ooperalaulajana ja ollut mukana organisoimassa useita eri festivaaleja, uuden kotipaikan myötä kulttuurimuutos ja erilaiseen organisaatiokulttuuriin sopeutuminen ovat olleet myönteisiä kokemuksia. Myös uusi työkieli on tuonut oman haasteensa, johon Paasikivi on tarttunut opiskelemalla määrätietoisesti saksaa.
Paasikivi toteaa, että kulttuurin ja taiteen asema on Keski-Euroopassa keskeinen. Itävalta on vanha kulttuurimaa, jossa vallitsee vielä vahva ymmärrys kulttuurin ja taiteen merkityksestä. Tällaisessa ympäristössä työskenteleminen on rikkaus.
Vaikka eroavaisuuksia toki Suomeen verrattuna on, se ei tietenkään ole huono asia. Täältä käsin myös Suomen kulttuurielämä näyttäytyy positiivisena. „Meillä Suomessa on vahva omanlainen kulttuurielämä, josta kumpuaa kiinnostavaa ja korkeatasoista taidetta. „Tällaiset eroavaisuudet vain rikastuttavat omaa kokemustani ja avartavat näkökulmia“, Paasikivi tähdentää.
Bregenzer Festspiele on monipuolinen ja laaja-alainen festivaali, jonka organisaatiossa on kaksi päätoimijaa: Bregenzer Festspiele ja Kongress & Kultur, joka järjestää kongresseja ja tapahtumia. Festivaaliajan ulkopuolella Bregenz Festspielellä on pieni 8 hengen tuottajaryhmä, joka valmistelee tulevien festivaalien esityksiä. Kesäisin festivaaliorganisaatio kasvaa yli 1000 työntekijään. Myös yleisömäärät ovat suuria. Pelkästään Seebühne-esityksen päivittäinen katsojamäärä on noin 6800 ja viiden viikon aikana festivaalilla on kävijöitä yli 200 000.
Ohjelma ei rajoitu ainoastan oopperaan, vaan sisältää myös kokeellisempaa musiikkiteatteria, orkesterikonsertteja, kamarimusiikkia, puheteatteria, lapsille ja nuorille suunnattuja tuotantoja. Esityksiä on ensi kesänä kaiken kaikkiaan yli 150 kappaletta. Käytössä on useita erilaisia näyttämöitä, kuten Järven päälle rakennettu Seebühne-näyttämö, Festspielhaus, Werkstattbuhne ja Kornmarkt Theater. Monipuolisen ohjelmiston suunnittelu on Paasikiven mielestä erittäin inspiroivaa .
Paasikivi tietää, että perinteen kunnioittaminen on tärkeää, mutta myös innovaatiot ovat välttämättömiä. Festivaali on aina ollut hengeltään hyvin kansainvälinen ja monikulttuurinen ja hän pitääkin huolta siitä, että se myös tulevaisuudessa tarjoaa monimuotoista ja relevanttia ohjelmistoa. Kuraattorina tehtäväni on myös kehittää ja uudistaa klassisen musiikin kenttää, tilaamalla uusia teoksia ja tuoda nykypäivän teemoja esiin“, Paasikivi lisää.
Tämän vuoden ohjelmistossa yhtenä punaisena lankana ovat eeppiset kertomukset, sadut ja tarinat. Ohjelmistossa on muun muassa Sibeliuksen Kullervo-sinfonia, Ravelin Sheherazade- laulusarja perustuu Tuhannen ja yhden yön tarinoihin ja Rossinin ooppera La Cenerentola Tuhkimo-satuun. Järvinäyttämön Freischütz taas saksalaiseen tarinaan.
Yksi kesän pääteoksista on romanialaisen George Enescun Oedipe-oopera, joka pohjautuu Sofokleen klassiseen tragediaan. Ihmisyyden keskeiset kysymykset puhuttavat aina. Tärkeää on, että voimme yhdistää klassisia tarinoita nykyhetken kysymyksiin. Meidän tehtävämme on myös tuoda esiin uusia, ajankohtaisia teoksia. Kesän ohjelmassa on mukana myös useita kantaesitystä, muun muassa amerikkalaisen säveltäjän Kevin Puts’in Emily- No prisoner be, jossa esiintyy yksi aikamme hienoimmista mezzosopraanoista, Joyce DiDonato. Kamarimusiikkisarjassa saa kantaesityksensä suomalaisen Osmo-Tapio Räihälän Farmer George- laulusarja.
Ensimmäiset kuukaudet työssä ovat olleet paljolti tutustumista ja uusien käytäntöjen luomista, mutta Paasikivi on innostunut siitä, mihin suuntaan festivaalia voidaan kehittää. Hänen visioonsa kuuluukin festivaalin ohjelmiston laajentaminen ja rikastuttaminen monitaiteisilla projekteilla. Uusien teknologioiden hyödyntäminen elävässä esityksessä kiinnostaa myös kovasti. Bregenzer Festspiele on jo nyt teknologisesti erittäin kunnianhimoinen. „Meillä on upea järvinäyttämö, ja sen sähköinen akustiikka on maailman huippua“. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että festivaali tarjoaa monipuolista ohjelmaa, joka puhuttelee ja koskettaa yleisöä eri tasoilla“, Paasikivi selventää
Tämän vuoden festivaaliohjelma ainakin näyttää keskieurooppalaisen silmään erittäin mielenkiintoiselta. Ohjelma on täynnä myös suomalaisille tuttuja taiteilijoita: Hannu Lintu, Jukka-Pekka Saraste, Kaapo Ijas, Tero Saarinen, Ylioppilaskunnan laulajat- mieskuoro, Jukka Perkko, Ida Elina, Arja Koriseva sekä Kaija Saariahon, Leevi Madetojan, Toivo Kuulan, Sibeliuksen teoksia.
Paasikivi kokee, että uutena suomalaisena Intendenttinä hänen on luontevaa tuoda ohjelmistoon pohjoismaisia elementtejä. „Suomalaiset taiteilijat, kuten Saariaho, Fagerlund, ja Sibelius, ovat toki kansainvälisesti arvostettuja, mutta näkyvyyttä Keski-Euroopassa voisi edelleen lisätä. Tero Saarinen Companyn tanssiteokset ovat myös loistava esimerkki siitä, mitä kiinnostavaa tarjottavaa meillä pohjoismaisilla toimijoilla on kansainvälisellä taidekentällä. TSC on esiintynyt laajasti ympäri maailmaa, mutta tanssiryhmä tulee nyt ensimmäistä kertaa Bregenziin.
Paasikivi kokee olevansa paljon vartija ja odotukset ovat kovat. Bregenz Festspiel on alueensa suurin kulttuuritoimija ja festivaalilla on myös suuri taloudellinen merkitys. Kun yli 200 000 festivaalivierasta käyttävät festivaaliaikana Vorarlbergin alueen palveluita, majoituspalveluita, ravintoloita ym., tuo se myös merkittävää liikevaihtoa alueen yrittäjille.
Menestyksekkään festivaalin mahdollistaminen vaatii myös sitä, että olemme aktiivisessa dialogissa eri toimijoiden kanssa, niin kaupungin, kunnan, liittovaltion kuin myös ministeriön, sponsoreiden ja median kanssa. On tärkeää myös kuunnella, mitä meiltä odotetaan. „Laadukas ja kiinnostava ohjelmistosuunnittelu luo edellytykset menestykselle. Festivaalin menestys taas vahvistaa alueen elinvoimaisuutta. Silloin olemme win-win- tilanteessa ja festivaalin tulevaisuus on turvattu.
Myös Kansainvälisyys on tärkeässä roolissa. Bregenzin festivaali ei ole vain Itävallan, Sveitsin tai Saksan festivaali, vaikka suurin osa yleisöstä tuleekin saksankieliseltä alueelta. Haluamme palvella myös ei-saksankielistä yleisöä, ja siksi olemme esimerkiksi alkaneet tekstittää esityksiä myös englanniksi. Tavoitteenamme on houkutella tulevaisuudessa enemmän kansainvälistä yleisöä, ja toivonkin, että myös suomalaiset ja muut pohjoismaalaiset kulttuurimatkailijat löytäisivät festivaalin“, Paasikivi jatkaa.
Mitkä ovat Paasikiven omia suosikkeja ensi kesän ohjelmistossa? Paasikivi naurahtaa valinnan olevan vaikea, mutta kertoo odottavansa kovasti Oedipe-oopperaa, joka on musiikillisesti uskomattoman värikylläinen, tarinankerronnaltaan syvällinen ja visuaalisuudeltaan todella vaikuttava teos.
„Tero Saarisen Borrowed Light on täynnä rituaalinomaista liikettä ja arkaaista tunnetta. Boston Camerata a cappella- kuoron herkkä laulu täydentää vahvaa tunnelmaa. Vahvaa tunnetta tullaan myös kuulemaan Sibeliuksen Kullervo- sinfonian esityksessä, kun kapellimestari Jukka-Pekka Saraste, Wienin Sinfoonikot ja Ylioppilaskunnan Laulajat tulkitsevat kalevalaista tarinaa. Seebuhnen Freischütz- tuotanto on huikea elämys, todellinen musiikkiteatterishow.
Pienemmistä tapahtumista nostaisin esiin Tango am See- illan Roman Schatzin ja Tango Alakulon seurassa tai Nordic Cool- konsertin esiintyjinään kantelisti Ida Elina ja saksofonisti Jukka Perko.
„Joka tapauksessa, kaikki tuotannot tulevat olemaan kiinnostavia ja vierailun arvoisia, täsmentää Paasikivi. Hän toivottaakin kaikki tervetulleeksi Bregenzin Festivaalille!
KURZINTERVIEW SVFF KULTURMAIL Juni 2025 – Jani Nuutinen
Jani Nuutinen, wir freuen uns auf deinen Besuch in der Schweiz im Juni. Das Publikum kann sich mit Trilokia auf ein besonderes Spektakel freuen. Wie entstand das Konzept der Trilogie und der vier Elemente?
Während meinem letzten Projekt 2019 las ich das Buch „Schmiede und Alchemisten“ von Mircea Eliade, das mir die Augen für die Alchemie öffnete. Früher glaubten wir, dass sich alle Mineralien der Erde mit der Zeit in Gold verwandeln würden. Doch Alchemisten konnten diesen Prozess beschleunigen und schneller ans Edelmetall gelangen. Mich faszinierte dieser Charakter, der sich gegen die Natur stellen konnte. Heute sehe ich das anders und denke, dass die gesamte Menschheit zum Alchemisten geworden ist. Wir erschöpfen unsere Ressourcen zu schnell, das müssen wir bremsen! Jede Show kreiere ich rund um diese Elemente und manuellen Werkzeuge herum, die nach und nach verschwinden und unpersönlichen und hocheffizienten Maschinen Platz machen.
Der Zirkus fühlt sich heute wie ein Akt der Rebellion an. Es erfordert die ganze Aufmerksamkeit und physische Teilnahme für einen Moment der Magie und Fantasie. Wie steht es um den Zirkus im Zeitalter der Automatisierung und sofortiger Befriedigung?
Ich denke, in der heutigen Welt gibt es einen grossen Unterschied zwischen Kunst und Unterhaltung. Kunst ist politisch und widerspricht der Norm. Unsere Aufgabe ist es, dem Publikum unterschiedliche Perspektiven zu vermitteln. Ich habe Handarbeit schon immer Automatisierung und Maschinen vorgezogen. Ich sehe gerne Dinge, die nicht perfekt sind und wenn menschliche „Fehler“ erkennbar sind. Für mich sind es keine Fehler, sondern sie machen etwas einzigartig. Und im Zirkus wie auch anderswo in der Gesellschaft müssen wir uns etwas gegen den Einheitsbrei tun, den Mut haben, anders zu sein und dies um jeden Preis zu verteidigen!
Der „Neue Zirkus“ entwickelt sich in eine andere Richtung als die Welt der Zirkusfamilien. Welche Grundwerte teilen alle Zirkusartisten und -direktoren, wo liegen die grundlegenden Unterschiede?
Ich bin nicht in einer Zirkusfamilie geboren. Dass ich heute Zirkusartist bin, geschah eher zufällig, aber seither ist Zirkus zu meiner Leidenschaft geworden, und ich hatte das Glück, bei der Gestaltung meiner Show und meinen Entscheidungen keine Kompromisse machen zu müssen. Zirkusfamilien sind im Vergleich zu meinem kleinen Zirkus riesige Unternehmen, und so kann ich vielleicht mehr künstlerische Risiken eingehen. Ich denke, Risikobereitschaft in all ihren verschiedenen Formen und auf allen Ebenen ist ein Wert, hinter dem wir alle stehen können.
Du entwirfst und baust deine Bühne selbst. Was bedeutet dir das und wieviel Platz nimmt dies bei der Entstehung deiner Performance ein?
Für mich gehört all dies zum Entstehungsprozess. Es stimmt, dass der Aufbau manchmal viel Zeit in Anspruch nehmen kann. Für mich ist es aber auch ein Moment, in dem ich mein Projekt vorantreibe und gleichzeitig sehe, wie das Bühnenbild vor meinen Augen entsteht, was sehr inspirierend und spannend für spätere Proben ist. Ich bin froh, das selber machen zu können. Wenn ich alle Elemente bestellen würde, wäre ich vielleicht ab und zu enttäuscht, wenn der Bühnenbauer etwas Unerwartetes gemacht hat. Jetzt kann ich nur mir selbst die Schuld geben und es das nächste Mal besser machen.
Bio
Jani Nuutinen ist ein Zirkusartist aus Finnland, der seit vielen Jahren in Frankreich lebt. Als Jongleur und Zauberer arbeitet er mit Objekten, ihren Bewegungen, dem Spiel ihrer Schatten, mit Illusionen und magischen Effekten. Und er baut auch seine eigenen Bühnenräume sowie ganze Zeltkonstruktionen. Mit seinem Kollektiv «Circo Aereo» hat Nuutinen massgeblich zur internationalen Etablierung des zeitgenössischen Zirkus beigetragen und seine bis zu 30 Stücke in Europa, Asien, Nord- und Südamerika gezeigt. In seiner Heimat gilt Nuutinen als Begründer der finnischen «Cirque Nouveau»-Bewegung. Seine Zirkuskompanie entstand 1996 in Helsinki und ist seit 2001 auch in Frankreich etabliert.
Jani Nuutinen, odotamme innolla vierailuasi Sveitsiin kesäkuussa. On selvä, että Trilokia on yleisöä kiinnostava esitys. Miten trilogian ja neljän elementin konsepti sai alkunsa?
Edellisen teokseni aikana vuonna 2019 luin kirjan nimeltä „Seppiä ja alkemisteja“ (alkup. „Blacksmiths and Alchemists“) Mircea Eliadelta, ja se avasi silmäni alkemialle. Ennen uskottiin, että kaikki maaperän mineraalit muuttuvat ajan myötä kullaksi. Alkemistit kuitenkin pystyivät nopeuttamaan tätä prosessia ja saavuttamaan jalon olomuodon nopeammin. Minua kiehtoi hahmo, joka pystyi kulkemaan vastoin luonnon omaa rytmiä. Nykyään ajattelen, että koko ihmiskunnasta on tullut alkemisteja – etenemme liian nopeasti, kulutamme liikaa resursseja, ja meidän tulisi hidastaa tahtia! Rakennan jokaisen esityksen näiden elementtien ja käsityökalujen ympärille – työkalujen, jotka pikkuhiljaa katoavat jättäen tilaa kasvottomille ja liian tehokkaille koneille.
Sirkus tuntuu nykyään itsessään kapinalliselta teolta. Se vaatii läsnäoloa, taikuutta ja mielikuvitusta. Miten sirkuksella menee automaation ja välittömän tyydytyksen aikakaudella?
Mielestäni nykymaailmassa on suuri ero taiteen ja viihteen välillä. Taide on poliittista ja vastavirtaan kulkemista. Meidän tehtävämme on tarjota yleisölle erilaisia näkökulmia. Olen aina suosinut käsityötä koneiden ja automaation sijaan. Pidän siitä, kun esineet eivät ole täydellisiä ja niissä näkyvät inhimilliset “virheet”. Minulle ne eivät ole virheitä, vaan ne tekevät asioista ainutlaatuisia. Ja sirkuksessa, kuten muuallakin yhteiskunnassa, meidän täytyy vastustaa yhdenmukaisuutta – meillä on oltava rohkeutta olla erilaisia ja puolustaa sitä hinnalla millä hyvänsä!
„Uusi sirkus“ kehittyy eri suuntaan kuin perinteiset sirkusperheet. Mitkä ovat niitä yhteisiä arvoja, jotka yhdistävät kaikkia sirkustaiteilijoita ja -ohjaajia, ja millaisia ovat perustavanlaatuiset erot?
Ensinnäkin, en ole syntynyt sirkusperheeseen. Se, että olen nyt sirkustaiteilija, on sattumaa, ja onhan sirkuksesta tullut intohimoni. Olen ollut onnekas, että olen voinut tehdä showni ja valintani ilman kompromisseja. Sirkusperheet ovat suuria tuotantoja verrattuna minun pieneen sirkukseeni, ja ehkä juuri siksi voin ottaa enemmän taiteellisia riskejä. Uskon, että riskinotto – eri muodoissaan ja tasoillaan – on arvo, jonka takana me kaikki voimme seistä.
Rakennat ja suunnittelet lavasi itse. Mitä tämä merkitsee sinulle, ja kuinka suuri osa luomisprosessistasi se on?
Minulle tämä kaikki on osa luomisprosessia. On totta, että rakentaminen voi joskus viedä paljon aikaa. Mutta se on myös hetki, jolloin etenen projektissani, ja samalla kun näen lavasteiden syntyvän silmieni edessä, se inspiroi ja innostaa minua tuleviin harjoituksiin. Olen onnellinen, että voin tehdä tämän itse. Jos tilaisin kaikki lavasteet valmiina, saattaisin joskus pettyä, jos rakentaja ei toteuttaisikaan niitä odotuksieni mukaan. Nyt voin syyttää vain itseäni – ja tehdä seuraavalla kerralla paremmin.
Bio
Jani Nuutinen on suomalainen sirkustaiteilija, joka on asunut Ranskassa jo useiden vuosien ajan. Jonglöörinä ja taikurina hän työskentelee esineiden, niiden liikkeiden, varjojen leikin, illuusioiden ja taikatemppujen parissa. Lisäksi hän rakentaa itse omat näyttämönsä sekä kokonaisia telttarakennelmia. Yhdessä Circo Aereo -kollektiivinsa kanssa Nuutinen on ollut merkittävässä roolissa nykysirkuksen kansainvälisessä läpimurrossa, ja hänen jopa 30 teostaan on esitetty Euroopassa, Aasiassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Kotimaassaan Nuutista pidetään suomalaisen uuden sirkuksen liikkeen uranuurtajana. Hänen sirkusryhmänsä perustettiin Helsingissä vuonna 1996 ja on ollut vakiintunut myös Ranskassa vuodesta 2001 lähtien.
Short interview SVFF Kulturmail Mai 2025 – Neov
SVFF Kulturmail Mai 2025 – Kurzinterview mit Neøv
Die Welt und vielleicht auch Europa verbinden finnische Musik stark mit bestimmten Genres. Es ist spannend, neue Klangwelten zu hören und sich vorzustellen, wie sich finnische Musikexporte in Zukunft entwickeln könnten. Woher nehmt ihr eure Inspiration?
Wir lassen uns von vielen Dingen inspirieren, zum Beispiel von anderen Künstlern, dem Leben um uns herum und der Natur.
Die Magie der Musik liegt darin, dass sie eine universelle Sprache ist. Wie erlebt ihr auf Tournee das Publikum?
Das Publikum in Mitteleuropa und Finnland ist etwas anders – in Finnland ist das Publikum meist introvertierter. Tourerfahrungen und der Austausch mit Menschen bringen viel Energie und Inspiration in unsere Arbeit.
Erzählt uns uns mehr über die Aufnahmen mit Birgir Jón Birgisson (Sigur Rós). Das muss in vielerlei Hinsicht eine bereichernde Zeit gewesen sein.
Ja, die Aufnahmesession in Island mit Birgir Jón Birgisson war einer der grössten Höhepunkte unserer bisherigen Karriere. Das Sundlaugin Studio ist ein inspirierender und ästhetischer Ort. Die isländische Band Sigur Rós hat ein altes Schwimmbad zu einem Aufnahmestudio umgebaut. Für uns war es ein wahrgewordener Traum, unser neuestes Album „Soft Atlas“ dort aufzunehmen.
Wie könnte ein Traumprojekt oder eine Traumzusammenarbeit in Zukunft aussehen?
Als wir die Aufnahmen zu „Soft Atlas“ planten, haben wir tatsächlich viel geträumt. Damals sassen wir wegen der Pandemie in einem Wohnzimmer fest und schmiedeten einen „Fluchtplan“ – wir durften nur Leute kontaktieren, deren Werke wir auf Vinyl in unserem Wohnzimmer hörten. Und so kam es schliesslich dazu, dass Birgisson, Alex Somers und Niklas Berglöf mit uns zusammenarbeiteten, und dass wir das Album in Island aufgenommen haben. Träume können mächtig sein, und wir versprechen, auch in Zukunft zu träumen.
Sind diesen Sommer Konzerte in der Schweiz oder in Deutschland geplant?
Leider nicht diesen Sommer, da wir uns auf das Schreiben neuer Musik konzentrieren. Wir haben gerade den dritten Teil der „Soft Atlas“-Tour beendet, die uns durch viele Städte in der Schweiz, Deutschland und Finnland führte.
Bio
Unter den vielen talentierten und vielversprechenden Acts, die in letzter Zeit aus Finnlands aufstrebender Indie-Szene hervorgegangen sind, gibt es einen Namen, der den Sound dieser neuen Welle des nordischen Indie wie kein anderer verkörpert: NEØV. Seit ihrer Gründung 2008 haben die Brüder Anssi und Samuli Neuvonen ihren zugänglichen Sound ständig weiterentwickelt und bisher fünf mitreissende Alben veröffentlicht. 2023 begaben sich NEØV ins legendäre isländische Sundlaugin Studio, um ihr nächstes Album mit Birgir Jón Birgisson (Sigur Rós, Jon Hopkins, Björk) aufzunehmen. „Feel“, „Softer“ und „A Little Taste“, drei Singles aus dem Album „Soft Atlas“, wurden Anfang 2024 veröffentlicht. NEØV traten auf Festivals in ganz Europa auf, waren im Rolling Stone, Q und Visions zu hören und wurden im Radio bei Radio Eins Deutschland und Ego FM gespielt. Das neue Album „Soft Atlas“ erschien am 23. August 2024.
SVFF kulttuuritiedote toukokuu 2025 – Haastattelussa Neøv
On ilo tavata teidät, vaikkakin virtuaalisesti. Mainostimme konserttejanne Sveitsissä aiemmin tänä vuonna kulttuuritiedotteessamme.
Maailmalla ja ehkä myös Euroopassa suomalainen musiikki liitetään vahvasti tiettyihin genreihin. On jännittävää kuulla uusia äänimaisemia ja kuvitella, miten suomalainen musiikkivienti voisi kehittyä tulevaisuudessa. Mistä ammentaa inspiraatiota?
Mukava tavata! Haemme inspiraatiota monista asioista, kuten muista artisteista, ympäröivästä elämästä ja luonnosta.
Musiikin taika on siinä, että se on universaali kieli. Miten kuitenkin koette erilaiset yleisöt kiertueilla? Saatteko ideoita tai inspiraatiota vuorovaikutuksesta vai kenties myös omista kokemuksista ulkomailla matkustaessanne?
Keski-Euroopassa ja Suomessa yleisöt ovat jokseenkin erilaisia – Suomessa yleisö on yleensä introvertimpaa. Kiertuekokemukset ja vuorovaikutus yleisön kanssa tuovat paljon energiaa ja inspiraatiota tekemiseemme.
Kertokaa lisää yhteistyöstä Birgir Jón Birgissonin kanssa. Sen on täytynyt olla monin tavoin rikastuttavaa aikaa.
Kyllä, äänityssessio Islannissa Birgir Jón Birgissonin kanssa oli yksi tähänastisen uramme kirkkaimmista kohokohdista. Sundlaugin-studio on varsin inspiroiva ja esteettinen paikka, islantilainen yhtye Sigur Rós on rakentanut sen vanhaan uimalaan. Oli unelmien täyttymys äänittää uusin albumimme “Soft Atlas” siellä.
Mikä olisi tulevaisuuden unelmaprojekti tai yhteistyö?
Itse asiassa, kun suunnittelimme ”Soft Atlaksen” tekemistä, unelmoimme melko paljon. Olimme silloin jumissa olohuoneessa pandemian takia, joten loimme ”pakosuunnitelman” – saimme olla yhteydessä vain sellaisiin henkilöihin, joiden töitä olimme fiilistelleet vinyyliltä olohuoneessa. Näin päädyimme tekemään yhteistyötä Birgissonin, Alex Somersin ja Niklas Berglöfin kanssa, ja tällä tavoin päädyimme äänittämään albumin Islannissa. Unelmissa on paljon voimaa, ja lupaamme unelmoida myös tulevaisuudessa.
Onko tälle kesälle suunnitteilla konsertteja Sveitsissä tai Saksassa?
Tälle kesälle ei ole tiedossa keikkoja Sveitsiin ja Saksaan, koska keskitymme kirjoittamaan uutta musiikkia. Palasimme juuri ”Soft Atlas” -kiertueen kolmannelta osiolta, joka vei meidät moniin kaupunkeihin Sveitsissä, Saksassa ja Suomessa.
Kiitos haastattelusta!
Suomen kukoistavan lahjakkaassa indie-skenessä on parhaillaan yksi nimi ilmentänyt pohjoismaisen indien uuden aallon soundia paremmin kuin mikään muu – NEØV. Veljekset Anssi ja Samuli Neuvonen ovat vuodesta 2008 lähtien jatkuvasti kehittäneet monipuolista soundiaan ja julkaisseet tähän mennessä viisi albumia. Vuonna 2023 NEØV suuntasi Islannin legendaariseen Sundlaugin-studioon äänittämään tulevaa albumiaan. Yhteistyössä Birgir Jón Birgissonin (Sigur Rós, Jon Hopkins, Björk) kanssa syntyi albumi „Softer“, jonka kolme singleä, „Feel“, „Softer“ ja „A Little Taste“, julkaistiin vuoden 2024 alussa. NEØV on esiintynyt festivaaleilla ympäri Eurooppaa, ollut esillä Rolling Stonessa, Q:ssa ja Visionsissa, ja bändin kappaleita on kuultu Saksan Radio Eins ja Ego FM -kanavilla. Uusi albumi „Soft Atlas“ julkaistiin 23. elokuuta 2024.
Fondation Beyeler: Nordlichter – Führung
Foundation Beyeler Nordlichter Austellung Führung mit SVFF Kultur und dem Finnland Institut
• 26. März 2025 um 17:00 Uhr – inkl. Artistic Talk mit Kudsk Steensen
• 5. April 2025 um 13:00 Uhr
• 26. April 2025 um 13:00 Uhr – mit Gruppe 1: Kurator Ulf Künster (Voll)
Gruppe 2: Louise Bannwarth
Dauer: 60 Minuten
SVFF Kultur und Finland-Institut laden zu einem geführtemmRundgang durch die „Nordlichter“ Austellun.
Die Ausstellung «Nordlichter» präsentiert 74 Landschaftsgemälde skandinavischer und kanadischer Künstlerinnen und Künstler aus den Jahren 1888 bis 1937. Darunter finden sich Meisterwerke von Akseli Gallen-Kallela, Helmi Biese, Hilma af Klint und Edvard Munch. Als gemeinsame Inspirationsquelle eint sie der boreale Wald – mit seinen endlosen Weiten, dem strahlenden Sommerlicht, den langen Winternächten und faszinierenden Naturphänomenen wie dem Nordlicht. Diese einzigartigen Eindrücke prägten eine moderne nordische Malerei, die bis heute eine besondere Anziehungskraft besitzt.
26. März 2025 um 17:00 Uhr (Inklusive Artistic Talk 18:00–19:00)
• Max. 20 Personen
• Auf Deutsch
• Rundgang mit Louise Bannwarth
• Inklusive Möglichkeit zur Teilnahme am Workshop nach dem Artist Talk
mit Jakob Kudsk Steensen
: https://www.fondationbeyeler.ch/en/program/calendar?tx_events_pi1%5Baction%5D=show&tx_events_pi1%5Bcontroller%5D=Event&tx_events_pi1%5Bdate%5D=9338&tx_events_pi1%5Bevent%5D=930&cHash=fb1463015b313d617571ec77add44867
5. April um 13:00 Uhr
• Max. 20 Personen
• Auf Deutsch
• Rundgang mit Louise Bannwarth
26. April um 13:00 Uhr
• Max. 40 Personen
• Auf Deutsch / Englisch
• Rundgang mit Ulf Künster (Fully booked) und Louise Bannwarth (noch Platz)
Treffpunkt: Der Brunnen vor dem Restaurant „Beyeler Restaurant im Park“
Special Preis: 20 CHF (inklusive Eintritt und Führung)
Anmeldung: kultur@svff.ch
Die Tours wird unterstützt von: SVFF Kultur und dem Finnland Institute
Foto: Finnische Nationalgalerie/Aleks Talve
Bibliotheca Fennica
Kirjapörssi, Bücherbörse 25.10.2025 klo 10:00–14:00
Address: Evangelisch-Lutherische Kirche, Gemeindesaal
Kurvenstrasse 39, Zürich
Organisiert von:
SKS Zürich, Suomalainen kirkko Sveitsissä/Satu Isotalus
Fennica-Bibliothekskommission der SVFF/Tuula Annala
Keine Vorregistrierung
Fennica Workshop und Altstadttour 8.11.2025
Address:
Zentralbibliothek Zürich,
Zähringerplatz 6, Zürich
Organisiert von:
Mirja Lanz und Urs Leu
Programm:
10:00–11:30/12:00 Führung/Workshop
12:00–14:00 Mittagspause
14:00–15:30/16:00 Führung/Workshop
Anmeldung bis 29.10.
bibliothek@svff.ch
Myrskyluodon Maija Stormskärs Film
TORMSKÄRS MAJA
CH – Vorpremiere
Finnland 2024
In Zusammenarbeit mit dem FLiz Film Klub organisiert der SVFF die Vorführung des Films Myrskyloudon Maija.
Die Schweizer Premiere des Films findet in Zug statt.
07.04.2025 19:15: Stormskärs Maija (Tiina Lymi), Kino Gotthard, Zug (Nach dem Film Gespräch mit Anu-Maaria Calamnius, Präsidentin SVFF Kultur)
Hier der Link zum Kino Zug für Tickets
https://kinozug.ch/de/programm/filmdetail?EventId=128786
Link zur FLIZ Website für mehr Info
https://www.fliz.ch/filme/stormskars-maja
07.04.2025 19:15: Stormskärs Maija (Tiina Lymi), Kino Gotthard, Zug (Nach dem Film Gespräch mit Anu-Maaria Calamnius, Präsidentin SVFF Kultur
TORMSKÄRS MAJA
CH – Vorpremiere
Finnland 2024
In Zusammenarbeit mit dem FLiz Film Klub organisiert der SVFF die Vorführung des Films Myrskyloudon Maija.
Die Schweizer Premiere des Films findet in Zug statt.
07.04.2025 19:15: Stormskärs Maija (Tiina Lymi), Kino Gotthard, Zug (Nach dem Film Gespräch mit Anu-Maaria Calamnius, Präsidentin SVFF Kultur)
Hier der Link zum Kino Zug für Tickets
https://kinozug.ch/de/programm/filmdetail?EventId=128786
Link zur FLIZ Website für mehr Info
https://www.fliz.ch/filme/stormskars-maja
07.04.2025 19:15: Stormskärs Maija (Tiina Lymi), Kino Gotthard, Zug (Nach dem Film Gespräch mit Anu-Maaria Calamnius, Präsidentin SVFF Kultur
Kennst du die Kulturmail?
Die neuesten Kulturtipps für finnische Kultur in der Schweiz gibt es monatlich per E-Mail, wahlweise in Deutsch oder Finnisch. Der Fennica-Buchtipp und ein Kurzinterview mit einer interessanten Persönlichkeit ergänzen den monatlichen Veranstaltungskalender.
Die Kulturmail ist kostenlos und jederzeit kündbar. Abonniere unseren Newsletter via kulturmail@svff.ch und melde uns interessante Events, die einen Bezug zu Finnland haben.
Herausgegeben wird die zweisprachige Kulturmail von SVFF Kultur (Redaktion: Miriam Rauber, Übersetzung: Mari Vihertola).
SVFF KULTUR Kulturbrunch: Emma Museum Espoo
SVFF Kulturbrunch: Emma Museum Espoo – Draped – Art of Printed Fabrics
SO 09.03.2025 10:00-11:00
Online (Sprache:Finnish)
SVFF Kultur lädt zum virtuellen Kulturbrunch mit dem Emma Museum ein. Anmeldung an: kultur@svff.ch (Anu-Maaria Calamnius)
https://emmamuseum.fi/en/exhibitions/draped-art-of-printed-fabrics/
Foto: Marjatta Metsovaara, Kaisla (yksityiskohta), 1966. Arkkitehtuuri- ja designmuseo © Ari Karttunen / EMMA