Jani Nuutinen, wir freuen uns auf deinen Besuch in der Schweiz im Juni. Das Publikum kann sich mit Trilokia auf ein besonderes Spektakel freuen. Wie entstand das Konzept der Trilogie und der vier Elemente?
Während meinem letzten Projekt 2019 las ich das Buch „Schmiede und Alchemisten“ von Mircea Eliade, das mir die Augen für die Alchemie öffnete. Früher glaubten wir, dass sich alle Mineralien der Erde mit der Zeit in Gold verwandeln würden. Doch Alchemisten konnten diesen Prozess beschleunigen und schneller ans Edelmetall gelangen. Mich faszinierte dieser Charakter, der sich gegen die Natur stellen konnte. Heute sehe ich das anders und denke, dass die gesamte Menschheit zum Alchemisten geworden ist. Wir erschöpfen unsere Ressourcen zu schnell, das müssen wir bremsen! Jede Show kreiere ich rund um diese Elemente und manuellen Werkzeuge herum, die nach und nach verschwinden und unpersönlichen und hocheffizienten Maschinen Platz machen.
Der Zirkus fühlt sich heute wie ein Akt der Rebellion an. Es erfordert die ganze Aufmerksamkeit und physische Teilnahme für einen Moment der Magie und Fantasie. Wie steht es um den Zirkus im Zeitalter der Automatisierung und sofortiger Befriedigung?
Ich denke, in der heutigen Welt gibt es einen grossen Unterschied zwischen Kunst und Unterhaltung. Kunst ist politisch und widerspricht der Norm. Unsere Aufgabe ist es, dem Publikum unterschiedliche Perspektiven zu vermitteln. Ich habe Handarbeit schon immer Automatisierung und Maschinen vorgezogen. Ich sehe gerne Dinge, die nicht perfekt sind und wenn menschliche „Fehler“ erkennbar sind. Für mich sind es keine Fehler, sondern sie machen etwas einzigartig. Und im Zirkus wie auch anderswo in der Gesellschaft müssen wir uns etwas gegen den Einheitsbrei tun, den Mut haben, anders zu sein und dies um jeden Preis zu verteidigen!
Der „Neue Zirkus“ entwickelt sich in eine andere Richtung als die Welt der Zirkusfamilien. Welche Grundwerte teilen alle Zirkusartisten und -direktoren, wo liegen die grundlegenden Unterschiede?
Ich bin nicht in einer Zirkusfamilie geboren. Dass ich heute Zirkusartist bin, geschah eher zufällig, aber seither ist Zirkus zu meiner Leidenschaft geworden, und ich hatte das Glück, bei der Gestaltung meiner Show und meinen Entscheidungen keine Kompromisse machen zu müssen. Zirkusfamilien sind im Vergleich zu meinem kleinen Zirkus riesige Unternehmen, und so kann ich vielleicht mehr künstlerische Risiken eingehen. Ich denke, Risikobereitschaft in all ihren verschiedenen Formen und auf allen Ebenen ist ein Wert, hinter dem wir alle stehen können.
Du entwirfst und baust deine Bühne selbst. Was bedeutet dir das und wieviel Platz nimmt dies bei der Entstehung deiner Performance ein?
Für mich gehört all dies zum Entstehungsprozess. Es stimmt, dass der Aufbau manchmal viel Zeit in Anspruch nehmen kann. Für mich ist es aber auch ein Moment, in dem ich mein Projekt vorantreibe und gleichzeitig sehe, wie das Bühnenbild vor meinen Augen entsteht, was sehr inspirierend und spannend für spätere Proben ist. Ich bin froh, das selber machen zu können. Wenn ich alle Elemente bestellen würde, wäre ich vielleicht ab und zu enttäuscht, wenn der Bühnenbauer etwas Unerwartetes gemacht hat. Jetzt kann ich nur mir selbst die Schuld geben und es das nächste Mal besser machen.
Bio
Jani Nuutinen ist ein Zirkusartist aus Finnland, der seit vielen Jahren in Frankreich lebt. Als Jongleur und Zauberer arbeitet er mit Objekten, ihren Bewegungen, dem Spiel ihrer Schatten, mit Illusionen und magischen Effekten. Und er baut auch seine eigenen Bühnenräume sowie ganze Zeltkonstruktionen. Mit seinem Kollektiv «Circo Aereo» hat Nuutinen massgeblich zur internationalen Etablierung des zeitgenössischen Zirkus beigetragen und seine bis zu 30 Stücke in Europa, Asien, Nord- und Südamerika gezeigt. In seiner Heimat gilt Nuutinen als Begründer der finnischen «Cirque Nouveau»-Bewegung. Seine Zirkuskompanie entstand 1996 in Helsinki und ist seit 2001 auch in Frankreich etabliert.
Jani Nuutinen, odotamme innolla vierailuasi Sveitsiin kesäkuussa. On selvä, että Trilokia on yleisöä kiinnostava esitys. Miten trilogian ja neljän elementin konsepti sai alkunsa?
Edellisen teokseni aikana vuonna 2019 luin kirjan nimeltä „Seppiä ja alkemisteja“ (alkup. „Blacksmiths and Alchemists“) Mircea Eliadelta, ja se avasi silmäni alkemialle. Ennen uskottiin, että kaikki maaperän mineraalit muuttuvat ajan myötä kullaksi. Alkemistit kuitenkin pystyivät nopeuttamaan tätä prosessia ja saavuttamaan jalon olomuodon nopeammin. Minua kiehtoi hahmo, joka pystyi kulkemaan vastoin luonnon omaa rytmiä. Nykyään ajattelen, että koko ihmiskunnasta on tullut alkemisteja – etenemme liian nopeasti, kulutamme liikaa resursseja, ja meidän tulisi hidastaa tahtia! Rakennan jokaisen esityksen näiden elementtien ja käsityökalujen ympärille – työkalujen, jotka pikkuhiljaa katoavat jättäen tilaa kasvottomille ja liian tehokkaille koneille.
Sirkus tuntuu nykyään itsessään kapinalliselta teolta. Se vaatii läsnäoloa, taikuutta ja mielikuvitusta. Miten sirkuksella menee automaation ja välittömän tyydytyksen aikakaudella?
Mielestäni nykymaailmassa on suuri ero taiteen ja viihteen välillä. Taide on poliittista ja vastavirtaan kulkemista. Meidän tehtävämme on tarjota yleisölle erilaisia näkökulmia. Olen aina suosinut käsityötä koneiden ja automaation sijaan. Pidän siitä, kun esineet eivät ole täydellisiä ja niissä näkyvät inhimilliset “virheet”. Minulle ne eivät ole virheitä, vaan ne tekevät asioista ainutlaatuisia. Ja sirkuksessa, kuten muuallakin yhteiskunnassa, meidän täytyy vastustaa yhdenmukaisuutta – meillä on oltava rohkeutta olla erilaisia ja puolustaa sitä hinnalla millä hyvänsä!
„Uusi sirkus“ kehittyy eri suuntaan kuin perinteiset sirkusperheet. Mitkä ovat niitä yhteisiä arvoja, jotka yhdistävät kaikkia sirkustaiteilijoita ja -ohjaajia, ja millaisia ovat perustavanlaatuiset erot?
Ensinnäkin, en ole syntynyt sirkusperheeseen. Se, että olen nyt sirkustaiteilija, on sattumaa, ja onhan sirkuksesta tullut intohimoni. Olen ollut onnekas, että olen voinut tehdä showni ja valintani ilman kompromisseja. Sirkusperheet ovat suuria tuotantoja verrattuna minun pieneen sirkukseeni, ja ehkä juuri siksi voin ottaa enemmän taiteellisia riskejä. Uskon, että riskinotto – eri muodoissaan ja tasoillaan – on arvo, jonka takana me kaikki voimme seistä.
Rakennat ja suunnittelet lavasi itse. Mitä tämä merkitsee sinulle, ja kuinka suuri osa luomisprosessistasi se on?
Minulle tämä kaikki on osa luomisprosessia. On totta, että rakentaminen voi joskus viedä paljon aikaa. Mutta se on myös hetki, jolloin etenen projektissani, ja samalla kun näen lavasteiden syntyvän silmieni edessä, se inspiroi ja innostaa minua tuleviin harjoituksiin. Olen onnellinen, että voin tehdä tämän itse. Jos tilaisin kaikki lavasteet valmiina, saattaisin joskus pettyä, jos rakentaja ei toteuttaisikaan niitä odotuksieni mukaan. Nyt voin syyttää vain itseäni – ja tehdä seuraavalla kerralla paremmin.
Bio
Jani Nuutinen on suomalainen sirkustaiteilija, joka on asunut Ranskassa jo useiden vuosien ajan. Jonglöörinä ja taikurina hän työskentelee esineiden, niiden liikkeiden, varjojen leikin, illuusioiden ja taikatemppujen parissa. Lisäksi hän rakentaa itse omat näyttämönsä sekä kokonaisia telttarakennelmia. Yhdessä Circo Aereo -kollektiivinsa kanssa Nuutinen on ollut merkittävässä roolissa nykysirkuksen kansainvälisessä läpimurrossa, ja hänen jopa 30 teostaan on esitetty Euroopassa, Aasiassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Kotimaassaan Nuutista pidetään suomalaisen uuden sirkuksen liikkeen uranuurtajana. Hänen sirkusryhmänsä perustettiin Helsingissä vuonna 1996 ja on ollut vakiintunut myös Ranskassa vuodesta 2001 lähtien.